Gårdebystä palasin Norrköpingiin, jonka ohi olin jo ajanut. Matkalle osui Götan kanaali, jota ei ainakaan ollut maisemassa esivanhempieni aikana 1600- ja 1700-luvuilla.
Norrköpingissä halusin ymmärtää lähinnä saaren, jolla sijainneessa ruukissa 1600-luvun alussa elänyt esi-isäni teki töitä, ja asuinpaikkansa sen lähellä. Kotona kartasta katsoen vaikutti aivan triviaalilta tehtävältä, kiitos m.m. Helmfridin julkaisuunsa piirtämän selkeän kartan. Joten tyytyväisenä pyörin katselemassa ja kuuntelemassa ruukkia pyörittäneen kosken nykymuotoilua ja luulin olevani oikeassa paikassa. (Muistellen samalla suomalaisia valtiopäivämiehiä, jotka Norrköpingin valtiopäivillä 1800 laskivat tässä veneellä kuninkaallisia viihdyttääkseen. Uusintaesitys oli Oulussa kuninkaan 1802-kiertueella.)
Ilokseni Norrköpingin vähänkin vanhojen talojen seinässä on kyltit, joissa kerrotaan rakennusvuosi, alkuperäinen tarkoitus, merkittävät muutokset ja sen sellaista. Joten kun näin komean tornisysteemin piti mennä lukemaan. Ja hämmästymään. Tämä oli ruukin rakennus? Mutta minähän en ole saaressa!
Juu en. Onnekkaasti aivan seinän vieressä oli erillinen infokyltti, jossa oli kuvakartta historiallisesta teollisuusympäristöstä. Ruukin saari on liitetty ties milloin (mutta ei vielä 1700-luvulla museon pienoismallin perusteella) toisesta reunastaan joen rantaan. Enkä ollut tätä tajunnut. Bravo! Rakennuksesta sain jotain mittakaavaa kadonneelle saarelle, mutta sen kokonaisuuden hahmottaminen oli minulle liian vaikeaa.
Ja esivanhempien kotipaikkaa oli ihan mahdoton fiilistellä, sillä siinä oli korkeita rakennuksia aivan vesirajaan asti. Olin nimestä Berget kuvitellut, että kyseessä oli mäki, mutta museon keskiaikaa esittävässä pienoismallissa ei ainakaan ollut mitään kohoumaa. (Museon annista lisää myöhemmin.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti