perjantai 28. joulukuuta 2018

Kirjallista kulttuuria museoissa

Wienin papyrysmuseo ei houkutellut nimellään, mutta kuului ostamaani klimppilippuun, joten poikkesin ja yllätyin iloisesti. Kyseessä on 1800-luvun lopussa Egyptistä ostettu 180000 kappaleen kokoelma, joka ei suinkaan ole hieroglyfeja vaan enimmäkseen kirjoitettua kreikkaa ja arabiaa. Tuoreimmat 1000-luvun puolelta, mutta osa ajalta ennen ajanlaskun alkua.

Esillä oli tietenkin vain murto-osa ja kaikista ei ollut selostetta englanniksi, mutta kokonaisuus oli mielenkiintoinen kirjoittamisen ja kirjallistumisen historian kannalta. Sillä kyse ei ollut vain raamatun tekstien ja antiikin klassikoiden käsikirjoituksista. Jo vuonna 27 pari Rooman valtakunnan sotilasta teki kirjallisen sopimuksen 600 drakman lainasta.

Pari sataa vuotta myöhemmin sotilas teki kirjallisen testamentin ja sata vuotta nuorempi oli esillä oleva surunvalittelukirje. Vuodelta 158 oli saman pariskunnan avioliittosopimus ja avioerosopimus!

Useammassa vitriinissä oli esillä magiaan käytettyjä lippusia ja lappusia. Spiraalin muotoon kirjoitettu teksti on 900-luvulta tai seuraavalta vuosisadalta loitsu varastetun pronssikattilan palauttamiseksi ja varkaan kirous



Kaikki kirjoitus ei ollut papyruksella. Yksi myyntisopimus oli kirjoitettu krokotiilinnahalle. Esillä oli lukuisia muumioiden puisia nimilappua, joista kuvan oikeanpuoleinen 100-luvulta ja suurin osa seuraavilta kahdelta vuosisadalta.

ja pari papyrusta halvempaa ostrakonia, joka Wikipedian mukaan "kirjoitusmateriaalina käytettyä saviruukun kappaletta. Harvemmin kyse voi myös olla kalkkikiven palasesta". Näistä toisessa kamelipaimen tilasi 20 pulloa suolattua kalaa ja toisessa (alla) 700-luvulla elänyt Jakob pyysi rakastetulta isältään pannullista arsenikkia auttamaan käsiensä paiseita.

Vastaavaa on Suomesta vasta 1800-luvulta.

Toisenlaista kirjallista kulttuuria oli esillä kulttuurihistoriallisen museon pienessä näyttelyssä, joka kertoi Rudolf IV:n vuonna 1358 väärentämistä asiakirjoista, jotka olivat nähtävillä.

Esittelytekstit ja seinällä pyörivä video jättivät huomattavia aukkoja historian kuvaukseen, mutta peruspointtina oli, että vaikka dokumentteja epäiltiin oitis, julkisesti se voitiin sanoa vasta 1850-luvulla, kun niillä ei enää ollut poliittista merkitystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti