1) Jaa, että olisiko 3 piirroksin kuvitettua minielämäkertaa Minna Canthista riittänyt? Ei kustantajan markkina-arvion mukaan vaan vielä on ilmestynyt ensimmäisenä osana sarjaa Suomen supernaisia Leena Virtasen ja Sanna Pelliccionin kuvakirja Minna Canthin uskomaton elämä ja vaikuttavat teot. Tämän luin läpi ja totesin särmättömäksi, mutta jossain määrin innovatiiviseksi. Kuva yllä valokuva osasta kirjan sivua.
2) Kirjoittaessani Ulla Koskisen uutuudesta kaipasin kirjoittajalta käytännön kokemusta entisajan arjesta. Sitä on sittemmin ilmaantunut yllättäviä määriä Ihan Oikeilta Historiantutkijoilta:
3) Petter Sundia kirjoittaessani löysin varhaisia kauppiaiden ohjekirjoja, mutta en tarpeeksi aikaista. Toisin kuin Henri Hannula, jonka löytö ja perusteellinen blogiteksti tulivat minulle liian myöhään.
4) Lähes kymmenen vuotta sitten kirjoitin ikävästä rikossarjasta Pohjanmaalla. Kesällä Yle oli lähettänyt (tai ainakin jakanut verkossa) mainion ja perusteellisen ohjelmasarjan samasta tapauksesta. Ylimääräisenä jännitysmomenttina roikutettiin loppuun asti kysymystä siitä oliko toimittaja itse sukua murhaajalle.
- Morden i Pirilö, del 1: Pirilö-Karl och dödspsalmerna
- Morden i Pirilö, del 2: En rättegång och ett vittne i skogen
- Morden i Pirilö, del 3: En vän som sviker sitt löfte
- Morden i Pirilö, del 4: Ett nytt vittne och resan mot Sibirien
5) Museokäynnistä Oulussa 6 vuotta sitten on jäänyt vaivaamaan esillä ollut luuranko. Nyt Pohjois-Pohjanmaan museossa on esillä Suomen sodan vainaja(t). Tämän esillepanon oikeutuksesta käytyyn keskusteluun viitataan museon blogissa. Kysymykseeni onko tällä vuosikymmenellä mietitty luurangon pysyvän esilläpidon eettisyyttä en twitterissä saanut vastausta.
Lisätietoa Suomen sodan aikaisesta ruumislöydöstä saa Tiina Väreen blogitekstistä.
"…Minna kirjoittaa aina vain kaikesta kamalasta…mutta kyllä hän osaa kertoa kauniistakin asioista". Että sellainen tapaus? En tiedä mitä kuvan kirjassa kirjoitetaan. Meikä riemuitsi kun Frenckell-Thesleff pani kirjoihin komeasti mitä oli Canth, Kuopio ja tekstit. Ja että tulin lukeneeksi, divarista. Elämäkerta ja saavutusten kirja vailla vertaa.
VastaaPoistaKaikki elämässä kiinni johtimissa toisiinsa, ja vaihtovirtaa -mitä piisasi. Ällistyttävä saavutus nykykalvakoiden rinnalla. Kirjoitankin jotta saisi parahtaa että ei hengenelämä ole koulunuivaa. Valintahyllyjä riittää itsepalvelussa.
Niin toissapäivänä siis Kirjamessuttiin nälästä ja vikapäistä siihen. Kuopiossa oli kai aluehallintokeskus kenraali Järnefeldtin komennossa. Piispa Porvoosta ja Rovasti Kuopiosta olivat joutuneet jättämään köyhät lähimmäisrakkauden ulkopuolelle ja modernin kaupunkihallinnon alle. Sen ruumiillistamo oli Koivula ja sen surkeat asukit. He herättivät Minnassa kiihoilijan ja vihapuheen vastuullisia kohtaan. Varsinkin kun mennyt armonaika oli muisteissa ja nyt surkeat siivottiin pois silmistä.
Tulihan tästä reformista hyvääkin asukkipaikan periville sata ja vähempikin vuosia myöhemmin. Iso loukkaus ja hävyn puutteesta kielivää oli mainitakaan mokomaa laitosta nimeltä pitsikahvipöydissä ja musiikki/peli-illoissa. Mutta kun Kaupan tiskin yli kuuli, niin omin silmin ja nenin meni Canth aistimaan. Ja sitten antoi palaa. Että siis tällaisia alkutuloksia ne reformit, eiliset hallintouudistukset tuottivat. Ja Nälkä- ja Tautivuodet 1867-68 alaskirjattaviksi.
Mutta tulihan Riihimäen junaratakin joukkohautojen reunustama kohta Salpausselkää pitkin. Ja pian tuli tukki- ja lautakuormia parhaista männiköistä Söörnäisten satamaan. Ja puntia Suomen Pankkiin joista tuontitavaraa. Ja kotimaan sisälle ikään kuin tuplattuina markkoja … vaikka Savonlinnan Lyseon tai Joensuun nostattamiselle. Se oli aika kiinalaista (nykykiinalaista) senaattia se.
jatk.
jatk.
VastaaPoistaKuopiosta ja Minnasta vielä että jo Raninin aikana saatiin (tai sinne tungettiin) Suomen Pankin konttori. Minna oli uuden rahan asialla. Hän vieroksui porvariveljiensä virtuaalista rahaa -vain tilimerkintöjä kaunokirjoitetuissa kirjoissa saamisten ja velkojen sarakkeissa ja keltä ja kelle.
Minna vaati kässiä. Ja siksikin pelastui monesta konkurssiaallosta jollaiset niitti syvältä Kuopion keskinäisvastuullista kauppiaskuntaa. Aika lailla samankaltaista kuin 2008.
Mutta että siis Koivulaa ei ollut korrektia edes mainita. Tuska koetettiin uhohtaa. Ja koittikin aika uus, oli siihen lakkoilemista. 1918 sitten punaiset voitivat, vaalit 1919.
Vielä Canthista ja modernista kun paremmat eivät banaaliin koske, vedänpä rukkaset käteen ja puhun haudantakaisista. Minna kuolee 1897. Perilliset jättävät kuolinpesän repimättä välineenä osakeyhtiö. Kukin sisarus voisi myydä osakkeitaan ilman että Kanttila hajoaisi. Firma pysyykin vuosikymmeniä. Tähän Oy suojaa käytettiin, ja myös tietysti velkojia vastaan.
Nyttemmin innovatiivinen juridiikka lakiasiantoimistoissa Oy on tuonut uusia sovellutuksia PwC:n ja muiden miehittäjien MBA otettua ilmapiirihallinnan, tiedekuntatörppöjen ja Korkeimman Oikeuden istujien tyytyessä sporttelirahaan.
Katso vaikka Musti&Mirri kylttejä. Ne osti omatekoisella ja sinulta vohkitulta leimasimella allekirjoitetulla rahalla EQT. Et tiedä asiasta mitään ? Tällaista se virtuaali on, meikää ei tarvita. Eläin- ja -tarvikeliikkeet noukittiin sivukaduita -isolla rahalla Liikekeskuksiin saman eqt-läisen finanssirälssin huomaan. Kuka on EQT ? Se on StoraEnson iskä. Wallenberg.
Mistäkö tiedän ? No kun joutoaikoina pakukuskina punaisissa valoissa (Paavo Haavikkoa leikkien) rupesin lukemaan kirjoja. Ja Eeva Ahtisaaren lehtihaastattelun innoittamana etsin silmiini Eero Hietakarin tarinan Saastamoisen Hermanninista, sen jonka peruja on Emma Tapiolassa. Nii-in, hänenpä koivuostoista ja hakkuutuksistaan ja kuljetuksistaan Saarivaltakunnan pumpulilankarulliksi oli se Klassillinenkin Kuopiossa. Voi tätä kalakukon klonksutusta, ihan vihlaisee.
Pitäisi kai korrektoitua, mutta kun luin Investorin historiasta (mitä tuskin löydät korkeakoulujen pumaskakirjastoista) että kun Peter W. joutui uuden private equity ilmiön eteen, niin vihdoin lupa heltisi. Hän vannotti MBA intoilijoitaan ettette sitten käytä konkurssivälinettä (omistajasuojineen, ja toisten perikadoksi) mutta pakkohan se kohta oli. Hedgefund korttitalo ottaa talonnurkakseen Oy peippauksen, monasti petoksen. Nosta keskuspankin eli valtion kämmennellä pankistasi ja pankkisysteemistä, syndikaatti-interbankista, ITErahaa snadia osakepääomaa kohti projektiisi, koko tuotto kohdentuu sinulle ja jengillesi ja jos menee kantuvei et isoja häviä etkä varsinkaan jo varastettuja. Tätä hävityksen kauhistusta vastaan käy Viisi Tähteä Italiassa ja yksi Trumppilippis Jenkeissä. Mitä Suomessa ?
Jos olisi edes yksi Erkki Hietakari, mutta kun on vain tusinoittain lakiekonomian alkemisteja… jääkööt nimeämättä. Sivistyksen katokaan ei ole heidän keksimäänsä. Missä sitten ? Kysyisin nykyisiltä Marcukselta ja Jacobilta W (jonka olen nähnytkin, Hankenilla ja Otaniemessä), hehän innostuivat luvuistaan kun pääsivät Sverigen internaatista US sivistysahjoon.
Noin se muistinvarassa vissiin meni. No, meni se. Samankaltaisia syvähenkisiä juttuja ehkä löydän minäkin, paranoidikko, niistä vapaavalintaisista hyllystöistä ? Amazonistakin kuten uuden Toozen. Noiden jälkeen, Amazonin ja toozelaisen opintopiirin malliin ent.Työväentalo, juttutupa (Scandic!!) -ei maailma jää ennalleen valeglobaaliksi. Ryskyy jo.Jukka Sjöstedt.