Minkä suomalaisen kirjailijan tai runoilijan kirjasta pidät enin?

Minkä suomalaisen kirjailijan tai runoilijan kirjasta pidät enin? Miksi? kysyi nimimerkki Lotta Svärd lastenlehti Pääskysen lukijoilta ja nuorten lukijoiden vastauksia julkaistiin numerossa 8/1920. Kaksi päivänsankarinkin ihailijaa on kynänsä teroittanut. (Aleksis Kiven ja useimpien alla mainittujen kirjoja löytyy digitoituina Kansalliskirjastolta ja/tai Project Gutenbergin valikoimasta.)

• Pidän Mary Markin Evan luokasta ja Vähän enemmän Eevasta. 
• En ole niitä paljon lukenut, mutta pidän sentään Väinö Katajan kirjoista; ne ovat niin kauniita, kun ne kuvastavat ihmisen iloa ja surua. 
• Pidän paljon Kiannon »Turjanlinnan satukirjasta». Se on mielestäni Suomen lasten paras kirja. Siinä on enemmän hauskuutta, kuin esim. »Kiljus» kirjoissa. 
• Arvid Lydeckenin kirjoista pidän hyvin paljon. Varsinkin kirjasta »Kotoislla rannoilla».
• Juhani Ahon ja Jalmari Finnen. Sillä kun niitä luet, niin ei kärsi syödäkkään, kun posket käy naurusta helläksi.
• Sakari Topeliuksen Luonnonkirjasta. Sillä se on oikea lasten luettava. Myöskin Aleksis Kiven »Seitsemästä veljeksestä», sillä se on niin hyvin laadittu. 
• Pidän eniten Elias Lönnrotin Kalevala teoksesta siksi, että siinä on hauskasti kerrottu suomalaisista pakanuuden ajalla. 
• Hilja Haahden »Kesätoverit» on ja pysyy sydämeni parhaalla kunniapaikalla! Ihailen sitä niin äärettömästi sentähden, kun hän niin kauniisti ymmärtää kertoa merestä, siitä, jonka pauhu on minulle soittoakin suloisempi ja tutumpi.
• Pietari Päivärinnan, sillä hänen kirjansa ovat niin supi-suomalaisia. Ja toisinaan hyvin lystikkäitäkin.
• Anni Svanin. Kun saa käsiinsä jonkun hänen nuorisokirjoistaan, sellaisen kuin Iris rukka tai Tottisalmen perillinen, ei saa ennen rauhaa, kuin on sen kannesta kanteen »ahminut». 
• Osmo Iisalon kirjoista. — Hän luo kertomansa asiat niin mielenkiintoisen elävästi esille, aivan kuin saisi olla itse mukana sitä lukiessa.
• Marja Salmelan »Pohjavirtoja». Ellei »Lotta Svärd» ole sitä lukenut, niin lukaseppa se, siinä on muutamia elämäntotuuksia, joihin kannattaa syventyä.
• Pidän eniten Hilja Haahden ja Helmi Krohnin kirjoista. Edellisen kirjat ovat vakavahenkisiä ja kauniita. Jälkimäisen elämäkeirat ovat parhaita, mitä nuorisolle voi antaa.
• Pidän eniten Selma Anttilan kirjasta »Työn kourissa». — Kuvataanhan siinä ihmisten alituista taistelua elämänsä ja olemassa-olonsa puolesta. — Onhan siinä kuvattu, kuinka juuri työstä ihminen löytää todellisen onnensa. — Kuinka pidinkään tuosta puhtaasta, jalosta sydämestä, joka kaikkensa uhrasi, mutta joka ei voinut kestää toiveittensa särkymistä. 
• Koskenniemen »Kootut runot» ovat parasta luettavaa, mitä tiedän! Noissa iki-ihanissa runoissa ihminen elää aina uudeksi itsensä, ja siksi niihin lauluihin ei voi kyllästyäkään koskaan! 
• En ihaile ketään suomalaista kirjailijaa niinkuin Johannes Linnankoskea. Hänen kirjoissaan on niin paljon tunnelmaa ja kauneista luonnonkuvauksista huomaa hänen rakkautensa Suomen maahan. 
• Minun »lemmikkejäni» ovat täällä Suomessa — Hilja Haahti— kirjailijoista. Kai olet lukenut hänen teoksiaan? Runoilijoista vain yksi kohoaa yläpuolelle muiden minun silmissäni — Eino Leino! — Hänen runonsa tekevät minuun niin valtavan vaikutuksen. Paljon pidän myös Larin Kyöstin ja Onervan runoista.
• Pidän eniten Jalmari Finnen kirjoista. Hän esittää kirjoissansa hyvin huvittavia tapahtumia. 
• Juhani Ahon kirjoista, varsinkin »Papin rouva» on mieleisimpiäni kauniin kielensä, erinomaisten luonnonkuvaustensa ja sen puhtaan realismin tähden, jota hän kirjoissaan yleensä kuvaa. 
• Finnen kirjoittamista kirjoista pidän enin, sillä ne ovat hyvin lystikkäitä. 
• Jos »Vänrikin» vertaista etsit sie,
  sun toivosi luullaksein turha lie,
  sehän Suomemme runojen helmi on,
  tuo muinaisaarteemme verraton.
  Mä luulen, on sullekin kallis tuo,
  joka nimellesi runojen hehkun suo:
  joka urhoista ylväiltä tarinoi,
  sekä naiselle kunniaa luoda voi.
  Sä löydätkö vertaista Schwerinin
  tahi rohkean kenraali Sandelsin.
• Missä tykit jyskää ja salamoi, siell' Döbelnin ääni tyynenä soi. Kas, siinäpä mestariteos on ja runoaarteemine voittamaton! 
• Z. Topeliuksen Välskärin kertomuksista. Ne ovat ihania! Olen lukenut ne jo kolmeen kertaan, enkä koskaan tule niihin kyllästymään. Niissä kuvataan niin selvästi ja kauniisti suomalaisten urhoutta ja isänmaan rakkautta. 
• Aleksis Kivestä, sillä hänen kirjoissaan kerrotaan sekä hyvistä että huonoista puolista. 
• Suomalaisten kirjailijoitten teoksista on hauskin Anni Swan'in »Iris-rukka», sillä siinä ei ole mitään »väsyttävää» lukemista. 
• Arvid Lydecken on mielestäni paras kirjailija koko Suomessa. Sillä hän kirjottaa aina pojille. 
• Iivo Härkösen, sillä tunnen hänet ja sitäpaitsi hän on serkkuni. 

Kuva-ainekset: A Child's Garden of Verses, Liitto : Suomen kaunokirjailijaliiton albumi no 3/1904