Katolinen kirkko Suomessa 1800-luvulla

Työ alla olleen blogitekstin henkilö meni roomalais-katolisen kanssa naimisiin 1820-luvulla ja avioliiton ainoa tunnettu lapsi oli katolinen. Koska päähenkilö pysyi luterilaisena ja tyttärensä meni luterilaiseen kirkkoon kuuluvan kanssa naimisiin, kohtaloiden seuraaminen ei ollut mahdotonta. Mutta kun nyt kerrankin oli mahdollisuus perehtyä tähän vähemmistöön ja lähteisiinsä...

Kuten juutalaisuus ja islaminusko, katolilaisuus liittyy Venäjän sotaväkeen. Genoksessa 3-4-1932 julkaistu Osmo Durchmanin artikkeli Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista mainitsee vanhimpina katolisina seurakuntina

• Viipuri. Per. 11/3 1799. »Pyhän Hyacinthiuksen» kirkko, keskiaikainen kivirakennus (entinen ritarihuone), otettu käytäntöön kirkkona 1793, ostettu Peter Jaenischiltä kirkoksi 1802, korjattu 1801 ja 1919. Pääkirjat: perheluettelot, kommuniokirjat puuttuvat, syntyneitten ja kastettujen luettelot vuodesta 1800, vihittyjen ja kuulutettujen luettelot 1802, kuolleitten ja haudattujen luettelot 1801, muuttaneitten luettelot ja tilikirjat puuttuvat 
• Helsinki. Per. 1856. »Pyhän Henrikin» kirkko, tiilestä, rak. 1858-1860, vih. 17/9 1860. Pääkirjat: perheluettelot, kommuniokirjat alkaen vuodesta 1906, syntyneitten ja kastettujen luettelot 1856, vihittyjen ja kuulutettujen luettelot 1856, kuolleitten ja haudattujen luettelot 1856, muuttaneitten luettelot 1856, tilikirjat 1856. 

Näiden kirkonkirjojen sijainnista on verkossa parhaat tiedot Hiskin seurakuntatietojen mikrofilmisivuilla. Vaikka Helsingin katolisen seurakunnan tietoja ei tuolloin (eikä varmaan sen jälkeenkään) oltu mikrofilmattu. Kirjoja säilytettiin ainakin Hiskin rakennusaikaan Helsingin maistraatissa.

Oma mielenkiintoni oli aiemmassa ajassa eli Viipurin katolisessa seurakunnassa. Raimo Viikin Luovutetun Karjalan menetetyistä sukututkimuslähteistä -artikkelin mukaan tiedetään, että sodan päättyessä "Kirkonkirjat jääneet kirkon kellariin (rautaisessa arkussa)". Arkistojen portin artikkelista löytyy jatkoa: "Viipurin roomalaiskatolisen seurakunnan Pietarin roomalaiskatolisten seurakuntien rovastikunnalle lähettämiä historiakirjoja 1800-luvun alkuvuosista lähtien säilytetään Pietarin historiallisessa keskusarkistossa (TsGIA SPb). Kansallisarkistossa on mikrofilmit ainakin vuosilta 1805-1812 (filmirullat NL 270-271)."

Samat filmirullat mainitaan Hiskin sivulla, mutta tarkemmin lueteltuina ja huomattavasti pidemmän ajanjakson kattaen. Totuuden selvittääkseni (ja blogikirjoituksen henkilöitä ajatellen) pyysin filmin nähtäväksi. Retrotilanteesta piti tietenkin ottaa valokuva, vaikka itse asiakirjaa siitä ei juuri erota.

Alkupuoli oli latinaksi, joten sain selvää, että joukossa oli muitakin kuin syntyneitä, vaikka Hiskissä puhuttiin vain näistä. En laittanut vuosia ja merkintätyyppejä ylös, mutta kaikki kolme perustoimintoa olivat mukana, aivan kuten Durchmann oli havainnoinut. Mikrofilmillä oli huomattavia ajallisia aukkoja, joten hävikkiä on voinut tapahtua kellarin ja keskusarkiston välissä.

1830-luvulla merkinnät muuttuivat käyttämään kyrillisiä kirjaimia, joista en varsinkaan kaunokirjoituksena saa mitään tolkkua. FB:n sukututkimuspalstalla oli osaaja, joka vahvisti, että nekin liittyivät samaan seurakuntaan. Portissa oli siis vuosiluvuissa huomattavan varovainen - voisimmepa sanoa harhaanjohtava -tulkinta. (Koska olen "uusi ihminen", olen ilmoittanut tästä(kin) asiasta Kansallisarkiston palautelomakkeella. En Portin palautelomakkeella, sillä se ei toiminut.) 

Yritin turhaan digitoiduista sanomalehdistä löytää keskustelua kirkoista tai katolisista yhteiskunnassa. Ainoa esimerkki marginaalisuudestaan, joka tuli vastaan oli Wiborgs Annonce Bladin joulukuussa 1848 julkaisema jumalanpalveluslista. Suomalainen, ruotsalainen ja saksalainen kirkko eli ainoastaan luterilaiset.