Kyseessä voi olla joillekin uusi tieto, mutta varsinainen uutinen se ei ole.
Ensinnäkin Kansallisarkisto on kertonut jo vuosia sitten, etteivät linkkinsä ole pysyviä ja tämän ovat monet jo kokeneet käytännössäkin. Omaa blogia kaivellen löysin tiedon, että pysyvää tunnisteen tuloa oli käsitelty ja varmaan lupailtu Historiallisessa Aikakauskirjassa 1/2013. Sittemmin sen käyttöönotto on venynyt ja arkistolaisilta kysyessäni olen saanut vastauksen, että se voidaan toteuttaa vasta AHAA-järjestelmään siirtyessä. Muistaakseni ja päätellen viittaamaani AHAAsta-blogiin (edesmennyt) sen kehitys oli käynnissä jo 2013.
HAik 2/2015:ssä AHAA:n kerrottiin korvaavan VAKKAn ja uuden käyttöliittymän perustuvan Finnalle. Finnalaisten käyttöliittymäihmisten kanssa keskustelin alkusyksystä ja he kertoivat käyttöliittymätestauksen alkamisesta, mutta olen ehtinyt unohtaa ajoituksen. Joko talvi tai ensi vuoden alku. Vaikuttaa siis siltä, että muutos vihdoin on tulossa, mutta ei ainakaan tämän vuoden puolella.
Vuoden 2015 jälkeen Finna on kehittynyt ja olen siihen jonkin verran tottunutkin, mutta vaikea on visioida näkymää, jossa siellä voi tehdä tehokkaasti arkistotyötä. Toistaiseksi esilletuoduissa museo- ja kirjastomateriaaleissa on asiasanat, kun taas Kansallisarkistolla arkistohierarkia, joka joissain harvoissa tapauksissa ulottuu osaan kuvista. Ja jos/kun tavoitteena on saada esille koneluvun tulokset, kuten READ-iltapäivässä kerrottiin, niin en ymmärrä miten.
Oma käyttöliittymäni Kansallisarkiston materiaaleihin on enimmäkseen Digihakemisto ja toivoni on, että kun Kari Kujansuu onnistui hakemaan sinne Astia-linkit, hän saa myös uuden järjestelmän linkit ongittua esiin. Yhden tekijän järjestelmien vahvuus kun on aikaansaavuus, kun taas heikkona puolena yllättävä loppu, kuten viimeksi on koettu Sukuhakurin keskustelujen kadotessa verkosta.
Toivoisi, että instituutio, kuten Kansallisarkisto olisi luotettavampi tekijä, mutta ymmärrykseensä käyttäjien tarpeista ei ole minulla uskoa. Nimimerkillä Asiakas kesästä 1995.
Kuva kirjasta "With the children on Sundays, through eye-gate, and ear-gate into the city of child-soul" (1911)
Muutos on pysyvää, sitähän on hoettu jo kolmekymmentä vuotta. Ja uusien systeemien opettelemiseen ja yhteensovittamiseen valuu paljon energiaa minkä mieluummin käyttäisi varsinaiseen toimintaan. Isäni, joka keitti Valkeakoskella selluloosaa kymmeniä vuosia, sanoi aina, että Suomessa on paperia, käyttäkää sitä, lisää tehdään koko ajan. Taidanpa ottaakin tästä napakasta tekstistäsi paperitulosteen jääkaapin oveen. Kiitos, Kaisa, asiallisesta tekstistä!
VastaaPoistaEi olisi työlästä eli kallista luoda konversiotietokantaa, jonka kautta vanhan URL:n voisi muokata uudeksi. Ainakin kuvasivujen osalta 1 vanha kuva = 1 uusi kuva -yhtälö toimii jolloin tuo tietokanta on äärettömän yksinkertainen. Kaikki te, joilla on jotain yhteyksiä Kansallisarkistoon ja mahdollisuuksia: Ajakaa tällaista tukea uuteen järjestelmään!
VastaaPoista-pn
Monien ulkomaisten arkistojen käyttöliittymistä on voinut valita erilaisia omiin tarkoituksiin kullekin sopivia linkkejä. Muaan näistä on ns. "permanent"-linkki. Sen permanenttisuuteen suhtaudun kyllä ainakin toistaiseksi vielä jonkinmoisella varauksella. Jatkan näin yhä arkistolähteiden tarkkaa dokumentointia perin vanhanaikaisella tavalla.
VastaaPoista