Kartanoläänejä ja kirkkoja, 1. luento

Elämästäni puuttuu aikataulut sekä ihmiskontaktit ja lempisananlaskuni on "rahalla saa ja hevosella pääsee", joten investoin avoimen yliopiston keskiajan historian+arkeologian kurssiin Kartanoläänejä ja kirkkoja Varsinais-Suomessa. Ainakin muutaman viikon ajan pysynen viikonpäivistä kärryillä.

Eiliseltä Georg Haggrënin avausluenéolta rälssin kartanoista ja yhteiskunnan kerroksista en odottanut paljoa uutta tietoa, mutta sain tajunnan räjäytyksen: Rauma ja Lappi sen ympärillä ovat jossain välissä kuuluneet Satakunnan sijaan Varsinais-Suomeen! Ikinä ollut moista kuullut.

Ruotsalaisten tulosta Suomeen minulla oli jotain muistijälkiä, mutta kun Haggrén totesi heidän asettuneen jokilaaksojen ohella merestä nousseelle rannikolle, johon periaatteessa olisi voinut muuttaa kuka vaan, katsoin asialliseksi kysyä, että mistä tiedämme ruotsalaisen oikeuden alueiden olleen ruotsalaisten asumia. No, paikannimistä tietenkin.

Paikannimistä ja keskiajasta palasi mieleen Johanna Halosen esitys viime vuoden nimistotutkimuksen päivillä. Se liittyi maanomistuksen muutoksiin samoin kuin Haggrenin teesi keskiajan alun kartanolääneistä, jotka ovat sittemmin hajonneet. Se, että pohjoismaisen perintöoikeuden puitteissa maaomaisuudet hajoavat, on helposti ymmärrettävissä. Mutta miten alueet alunperin muodostuivat? Kun "vain harvoin on tiloja yhdistetty". Ei (kai) maannousun tuottamaa maata jätetty koskemattomaksi odottamaan potentiaalisia siirtolaisia? Vai oliko Varsinais-Suomessa väestöpula - samaan aikaan kuin yleiseurooppalaisesti väestökasvu ajoi kolonialismiin? Joen varsilla asuttiin jo rautakaudella - ovatko tulijat ottaneet ne maat rahalla vai hevosilla? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän lähteitä.

(Olivatko muuten ruotsalaisten Virossa asuttamat alueet autioita? Joko Jonathan Lindströmin ei kirjassaan Biskopen och korståget 1206 - Om krig, kolonisation och Guds man i Norden tästä mitään maininnut tai olen asian unohtanut.)

En tiedä oliko minulle uutta vai unohtunutta, mutta yllätyin yksinkertaisesta todisteesta sille, että vierekkäiset tilat oli aikanaan perinnönjaossa pilkottuja: niiden välillä ei solmittu avioliittoja. Sillä katolisen kirkon määräykset. Niistä kuuntelin juuri äskettäin juttua Matthew Vesterin esitelmässä Early Modern European History: Familes in Early Modern Europe, jonka yleisönä oli brittilukiolaisia. Vesterin osallistavat kysymykset kävivät hermojeni päälle, mutta joukossa oli mielenkiintoisia pointteja. Olikohan jotain maiden testamenttaamisesta kirkolle? Siitä tuli eilen yleisökysymys.

Kuvituskoosteen ainekset Kyläkirjaston kuvalehdestä 6/1897 (tästä, tästä), kirjasta Stockholm under Medeltiden och Vasatiden (tästä) ja Johan Knutsonilta (tästä).