Puotilan kartanomuotoisella tilalla

Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta pääohjelmani oli matkustaa itään ja kokea "Puotilan kartano"n draamatehostettu opastus. Draamaopastuksia on vuosien varrella ollut moneen lähtöön. Tällä kertaa varsinainen opas historiallisesta asustaan huolimatta oli oma itsensä, yksi mies soitti kitaraa ja toinen mies tarjosi koomisia välipaloja opastukseen esittäen kartanon merkityksellisimpiä hahmoja.

Onko Puotila enemmän kartano kuin Lauttasaari? Rakennusviraston julkaisuun (pdf) on historiasta kirjallisuustutkimuksen tehnyt Julia Donner. Tekstin mukaan "Puotilan tilan kantatilaan Råånsiin liitettiin vuonna 1756 Klavisin ratsutila ja vuotta myöhemmin Domarsin ratsutila. Tällöin Puotilan tila saavutti kartanomuodon." Aah, kartanoMUOTO. Vielä vuonna 1844 (ks. alempana) oli kuitenkin virallisesti edelleen kolme erillistä ratsutilaa.

Stemmaa sen kanssa, että vuoden 1751 kartassa (yllä) Domarsin haltija oli leskirouva Helena von Köhler, Råånsin luutnantti Samuel Eenhjelm ja Kloviksen luutnantti Carl Otto Nasokin. Rajakartassa 1762 kaikki kolme tilaa ovat Carl Magnus Jägerhornilla. Tätä Wikipediaankin päässyttä maaherraa opastus ei käsitellyt, mutta noteerasi (kuten Wikipediakin) siskonsa pojan Carl Olof Cronstedtin, jonka tiedetään syntyneen Puotilassa.

Jägerhornit myivät tilansa vuonna 1775 apteekkari Wilhelm Elgille, jonka aikana rakennettiin edelleen seisova päärakennus (ylinnä oleva kuva) ja sivurakennus (yllä oleva kuva). Joten hän pääsi draaman henkilöksi opastuksessakin. Rakennusviraston julkaisun jälkeen hänet on maininnut ainakin Juha-Matti Granqvist väitöskirjassaan tiivistäen sivulla 153, että

Elg omisti Botbyn eli Puotilan kartanon Helsingin pitäjässä, oli varustajana valtamerikauppalaivoissa Enigheten ja Sveaborg, ja kävi vilja- ja mallaskauppaa ulkomaisissa satamissa. Apteekkarin liiketoiminnasta kiersi kaupungilla huhuja. Hänen kerrottiin salakuljettavan paloviinaa Venäjältä ja säästyvän syytteiltä, koska oli hyvissä väleissä viinanpolttimon vuokraajan Fabian af Enehjelmin kanssa. Hänellä väitettiin myös olevan tuottoisa yhteistyösopimus piirilääkäri Karl Henrik Wänmanin kanssa: Wänman määräsi köyhille potilailleen kalliita lääkkeitä, Elg myi ne halvalla ja laskutti erotuksen lääkintäkollegiolta.

Elgin jälkeen tila oli pojallaan vuoteen 1843. Hänestä ei ollut opastuksessa puhetta, mutta metsässä kohtasimme rakkaustuskaisen J. W. Snellmanin, joka jostain syystä, jota ei kerrottu, nimenomaan Puotilassa "oli rakastunut Sofi Tengströmiin kesällä 1843 ja kosikin tätä, mutta sai rukkaset. JVS tosiaan oli jo 37 ja Sofi T. 20 vuotta nuorempi.", kuten Reetta Eiranen asian myöhemmin ilmaisi.

Pari lyhytaikaista omistajaa ohitettiin opastuksessa. Karttoja kaivaen uskon ainakin kauppaneuvos C. E. Tunderin omistaneen tilan vuonna 1855.

Enemmän aikaa sai vielä lyhytaikaisempi omistaja Johan Henrik Lindroos, joka ilmeisesti ehti juuri ennen kuolemaansa vuonna 1862 istututtaa edelleen näkyvän englantilaistyylisen puiston ja pystyttää nykyään kappelina toimivan kivisen viljamakasiinin (yllä). Hänen vävynsä Leo Mechelin viljeli tilaa kunnes vuonna 1882 sen otti haltuunsa Lindroosin poika Johan Fredrik.

Opastuksessa kuulimme myös 1900-luvun vaiheista sekä runsaasti mainostusta pää- ja sivurakennuksessa toimivista ravintoloista. Nämä jäivät heikommin mieleen.