Toinen Karlskronan museo on Blekingen lääninmuseo. Kalmarin jälkeen en tiennyt mitä odottaa, mutta iloisena yllätyksenä tuli tiskillä ilmaisuus turistikauden ulkopuolella. Ikävämpi ylläri oli se, että komeassa 1700-luvun alussa valmistuneessa laivaston pääjehun talossa (yllä) ollut 1700-luvun näyttely oli rempassa. Sen kun olisi voinut toivoa olleen SSH-projektille hedelmällinen. Museon faktarummet olisi sitä ollut varmasti, mutta se on auki vain kerran viikossa, eikä matkani osunut oikeaan viikonpäivään.
Auki olevassa museossa oli visuaalisesti erinomaisen sekava esitys Karlskronan varhaisvaiheista ja maailmanperintöyydestä yhdistettynä kahteen lasten leikkialueeseen. Karttaesityksistä huomasin vielä yhden 1700-luvun rakennuksen, mutta edelleen jäi epäselväksi, miksi tämä on niin arvokas paikka. Olisi pitänyt kirjastossa tarttua perintöhakemuskansioon?
Seuraavan huoneen arvokkuus sen sijaan oli silmin havaittavaa. Vuonna 2013 Vångista löytyi 29 pienen pientä ja ohutta kultalevyä, joissa on ihmishahmoja. Vastaavia on muualla, mutta ei totisesti joka kylässä. Oli hieno nähdä, mutta kuvaaminen vitriinin lasin läpi oli toivotonta. Mutta tietenkin yritin. Otos samasta paikasta löytyneistä kelttiläispäistä sentään onnistui.
Toisin kuin Kalmarissa täällä oli läänin historialle annettu oma tila. Oli kronologiaa ja tavaraa, mutta visuaalisesti tämäkin kaaos.
Huoneen yläkerrassa oli esillä reissun ensimmäiset kansanpuvut. Ei, valehtelen. Kalmarin lääninmuseossa oli kahvion vieressä naisen hääasu 1800-luvulta irti kaikesta muusta kuukauden esineenä.
Blekingessä jatkettiin alueelle olennaisella venerakennuksella, johon en viitsinyt perehtyä. Lopuksi oli (pakollinen?) laivahylky. Tällä kertaa vaihteeksi tanskalainen ja jo 1495 uponnut Gribshunden. Tämän esitys ei tuonut mieleen Vasa-museota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti