Skyytit Lontoossa

Kuten eilen mainitsin Lontooseen lähtöäni motivoi British Museumin skyyttinäyttely, jota markkinoitiin m.m. YouTube-videoin. Olin siis ostanut siihin (kalliin!) ajastetun lipun jo ennen kotoa lähtöä ja otin käynnin hyvin tosissani. Vaikka tiesin, että esineet ovat Eremitaasista ja osin ennestään nähtyjä (ainakin vuonna 2012 kuvaamani joutsen). Kannattiko niitä Pietarin sijaan lähteä katsomaan Lontooseen? Näyttelyyn, jossa ei saanut valokuvata?

Kannatti. Ensi vierailullani Eremitaasissa eksyin surkeassa kunnossa ja vahvassa valossa olevaan arkeologianäyttelyyn, jonka venäjänkielisistä kylteistä en tajunnut edes ajoitusta. Viisi vuotta sitten samat esineet olivat hienossa ja asiallisessa tilassa (huh!), mutta joko en saanut niihin silloinkaan yhdistettyä leimaa "skyytit" tai se on muististani pudonnut. Jos nyt pysyisi?

Etukäteislukemistona minulla oli syksyn kuolipesäsiivouksessa National Geographicin syyskuun 1996 lehdestä repäisty Mike Edwardsin artikkeli Searching for the Scythians. Siitä ei selvinnyt, että ekat skyyttien aarteet talletti Pietari Suuri. Tästä vaiheesta kertoi näyttelyn alku esineiden ohella niistä 1700-luvulla tehdyin hienoin akvarellein. Siperian vangeista kirjoitettaessani Pietarin retkitoiminta tuli esiin, mutta ei tämä muinaistieteellisyys.

Apropoo Siperia, jota BM:n näyttelyssä toistettiin nimestä alkaen ja korostettiin Siperian rataa rakennettaessa maalatuin maisemin. Näyttelyn kartoissa skyyttien alue oli levitetty kapeaksi nauhaksi, joka ulottui Uralin taakse, mutta ei niinkään pohjoiseen kuin Siperian junarata (jonka yhteys muuhun esitettyyn on näin kysenalaistettavissa). Kun taas NG:n artikkelissa "Scythia" oli piirretty varsin selkeärajaiseksi alueeksi Krimin niemimaalta Kieviin. Onko tulkintaa muuttanut tiede vai politiikka?

Toinen ero artikkelin ja näyttelyn välillä oli se, että BM:n teksteissä kultaesineet määriteltiin skyyttien itsensä tekemiksi ja artikkelissa taas pidettiin varmana, että ne eivät olleet skyyttien omaa kädenjälkeä. Artikkelissa näkemystä perusteltiin liikkuvan elämäntavan vaikeuksilla, näyttelyssä se oli pelkkä "fakta". Tavalliseen museonäyttelyn tapaan.

Näyttelynä Scythians oli hyvin ja hyvin perinteisesti toteutettu, mikä saattaa olla BM:n tyyli. Pikkasen oli äänitaustaa (tuulta, hevosta) ja iso tietokoneanimaatio ratsastajista maisemassa. Ei hevosenlannan tai vitriinin hampputeltan tuoksuja  - tosin minä en olisi jälkimmäistä tunnistanutkaan. Oli upeita kultaesineitä (joiden paino olisi kiva tietää) ja orgaanisia jäänteitä ihosta ja vaatteista. Ihan niinkuin Eremitaasissa, jonka isoimpia hautalöytöjä ei toki oltu Lontooseen kuljetettu. (Huom., Eremitaasissa (ainakin vuonna 2012) kultaesineitä pääsee katsomaan vain erillisellä kierroksella aarrehuoneeseen, jossa ne ovat tietenkin irti muusta esineistöstä.)

P. S. NG-artikkelista vielä Suomea sivuava pätkä talteen:

Although Scythian kurgans are numerous, the middle Don was mainly populated by another group under Scythia's dominion. Perhaps they were the Budini, who, according to Herodotus, had brighgt yeays and ruddy complexions. Some scholars speculate that the Budini were in  fact Finno-Ugrians, the rootstock of Finns as well as of fair-haired peoples of Siberia.

Muistaakseni nykyteorioiden mukaan esivanhempamme olivat skyyttien aikaan paljon pohjoisemmassa.