Kadonneen esittämistä

Torstaista eli viimeisestä Lontoon päivästäni tuli lähinnä sattumalta roomalaisen kauden teemapäivä. Sen alkuun olin onnistunut saamaan lipun uudelleen avattuun Mithran temppeliin. Tämä arkeologinen jäännös oli vuosikymmeniä esillä kadun varressa ja muistan jollain reissulla käyneeni sen tarkistamassa.

Nyt jäännökset on siirretty takaisin lähes alkuperäiselle paikalleen ja niiden ympärille (tai oikeastaan päälle) on rakennettu hieno vierailukohde. Sen katutasossa on esillä valikoima paikalta tehtyjä arkeologisia löytöjä. Kosteiden olosuhteiden ansiosta näissä oli puisia esineitä kuten iso joukko vahatauluja.

Esineistä sai lisätietoja tableteilta. Kuvittelin, että saisin vastaavan tiedon kotona seinällä annetusta osoitteesta, mutta laitteistoni ei ollut sopiva. Mutta kirja Archaeology at Bloomberg (pdf) lataantui ja siinä näyttää olevan jonkin verran esinekuviakin.

Arkielämästä laskeuduttiin kerros alaspäin ja saatiin annos tietoa mithralaisuudesta. Sitten oltiin valmiita itse temppelikokemukseen. Se alkoi lähes täydestä pimeydestä, kuten aikanaan ikkunattomassa temppelissä uskonnolliset menotkin. Valoilla ja varjoilla luotiin puuttuvat pylväät ja nauhalta kuulunut latinamumina loi lisätunnelmaa.

Suosittelen lämpimästi. Käynti on ilmainen, mutta ainakin nyt alkukiinnostuksen aikana varaus etukäteen on tarpeen.

Jatkoin hieman vanhempaan ja yksinkertaisemmin esitettyyn amfiteatterijäännökseen Guildhall Art Galleryn pohjakerroksessa. Muurinpalaset ja viemäriputken palaset eivät olleet erityisen mielenkiintoisia, mutta arkkitehtuurilla ne oli saatu elämään.

Guildhall Libraryn näyttelyn The Discovery of Roman London esillepano ei ollut kutsuva, mutta tavaamalla selvisi innokkaiden paikallishistorianharrastajien merkitys tässäkin asiassa.

Ja sitten oli ohjelmanumerot loppu, mutta muutama tunti jäljellä ennen lentokentälle lähtöä, joten menin toista kertaa Museum of Londoniin, jossa satuin kuulemaan tooga-asuisen museopedagogin esityksen roomalaisesta rakentamisesta ja mithran temppelistä.