perjantai 3. marraskuuta 2017

Paikannimistä historiaa

Olin eilen ensimmäistä kertaa kuulijana Nimistöntutkimuksen päivillä, jotka järjestettiin 20. kerran. Tämä kuokkiminen osoittautui tavallista haastavammaksi, sillä paikallinen tapa (neljä esiintyjää viidestä) oli esityksen aloittaminen ilman "tätä on tutkittu ennen ja tätä minä tässä tulen esittämään" -osiota.

Ymmärrystäni Johanna Halosen esityksestä Varhaiskeskiaikaisen piispanpöydän jäljet nimimaisemassa sain onneksi paikattua kuulustelemalla Halosta kahvijonossa. Hän oli havainnut paikallisia klustereita, joiden paikannimet viittaavat varhaisimpiin piispoihimme ynnä muuhun kirkolliseen. Oletuksensa on, että nämä ovat kirkon tiloja, jotka on sittemmin lahjoitettu eteenpäin. Haasteena on tietenkin se, etteivät henkilönimet ole uniikkeja ja paikannimet voivat muuttaa ihmisten mukana uuteen paikkaan. Eikä kaikkien piispojenkaan nimiä tunneta. Mutta kuullosti mielenkiintoiselta, erityisesti saatuani Haloselta kahvijonossa esimerkkejä Kokemäeltä.

Saulo Kepsun esityksessä kiinnitin huomiota siihen, että hän piti varmana, että germaaniseen etunimeen perustuvan paikannimen "täytyy olla rautakautta nuorempi". Sillä rautakaudella ei ollut maahanmuuttoa?

Ritva Liisa Pitkänen puhui Tenholan suomalaisperäisistä paikannimistä Perniön rajalla ja saaristossa. Pakko vetää johtopäätös, että näissä sinnitteli suomenkielistä väestöä ruotsalaisten siirtolaisten vierellä niin kauan, että paikannimet siirtyivät tulijoiden käyttöön. Pointtina oli myös asutusyhteys Perniöön.

Timo Rantakallio demonstroi Kansalaisen kartapaikassa lukuisia paikannimien osia, joilla oli hätkähdyttävän tarkkoja esiintymisalueita. Tutkimuksellisesti nykynimistön päällimmäistä kerrosta edustava karttapaikka ei tietenkään ole nimitutkimukseen (eikä historiantutkimukseen!) sopiva työkalu. Sen lisäksi, että mukaan/tilalle tarvitaan arkistoaineistoa, pitäisi kartan myös ylittää nykyiset valtiorajat.

Kuten tapahtui viimeisenä kuuntelemassani Jaakko Raunamaan esityksessä, jossa esikristillisiä henkilönimiä sisältäviä paikannimiä oli paikannettu Karjalasta ja Virosta. Lähes kaikki 1960-luvun tutkimuksessa (viimeisin!) luetellut nimet oli löydettävissä paikannimistä ja alueellista eroavuutta oli hyvin vähän.

Tämä aihe oli lähellä omia intressejäni, sillä asikkalaisesta niemestä peräisin oleva äitini tyttönimi Ilmavalta on alku- ja loppuosansa perusteella Raunamaan tutkimaa ryhmää. Nyt tätä kirjoittaessani kaivoin vuonna 2007 tekemäni kirjan esille ja huomaan nimeä taustoittaessani viitanneeni vain Sukuviestissä julkaistuun artikkeliin eli kovin kummoista kirjallisuustutkimusta en tehnyt. Onkohan koskaan käynyt mielessäkään, että Ilmalla olisi jotain tekemistä kalevalaisen Ilmarin kanssa?

1 kommentti:

  1. Jos viidestätoista minuutista olisi pitänyt vielä tutkimushistoriaakin selvitellä, ei omaan aiheeseen olisi ehtinyt lainkaan. :) Järkyttävän lyhyt aika.

    VastaaPoista