1) Ei tehty taustatutkimusta eikä reagoitu tekstiini, kun sen tiedoksi annoin
2) Ei kyseenalaistettu romaanikirjailijan kykyä kommentoida historiantutkimuksen tilaa ja tuloksia. Mike Pohjolan näkemyksiin vastasi 4 Turun yliopiston tutkijaa (joista yksi on kuulemma kirjoittamassa kirjaa Turun palosta) blogitekstillä Faktan ja fiktion Kulttuuricocktail. Pohjola kirjoitti puolestaan tähän vastineen, jota en viitsinyt linkittää 1800-luvun poliittista historiaa osaavalle tuttavalleni, joka sai hepulin jo alkuperäisestä Ylen jutusta.
3) Harjoiteltiin henkilöhistoriallista tutkimusta. Timo Heikkisen artikkeli alkaa klassisesti kohtauksella ja luo sitten narratiivin tutkimusprosessista. Lähdetään epäilemään 1940-luvun lopulla julkaistun kirjan Irene: helsinkiläisen "Kamelianaisen" Silkki-Saaran muistelmat tarinan käänteitä.
Älyttömin ja asiantuntemattomin kohta on tämä
En ole uskoa silmiäni, kun huomaan, että artikkelissa kerrotaan Irenen oikea nimi: Sofia Jaakontytär Arentti, syntynyt 9.10.1869.
Siinäkö hän nyt on? [...] Alueen kirkonkirjoja penkomalla löydän Ylistaron seurakunnasta juuri oikealla päiväyksellä syntyneeksi kirjatun Sofia-nimen saaneen tyttölapsen. Tytön isäksi on merkitty torppari Jakob.
Jakob, Jaakoppi, Jaakko… Sofia Jaakontytär Arentti. Voisiko olla nimien yhtenäisyys olla vain sattumaa vai onko isän nimi jossain vaiheessa suomennettu?AARGH...
Huomaan, että Sofia käyttää välillä sukunimeä Jakobsson.Just.
Mutta jutussa on käytetty kiitettävän monipuolisesti arkistolähteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti