Poimintoja vanhoista asiakirjoista Viitasaarelta

Lehdessä Suomalainen julkaistiin nimimerkin J. G.:n kirjoitussarja Poimintoja vanhoista asiakirjoista Viitasaarella.

0. Aloitus 1. Kivijärven kyläkunnan puuhia.  Suomalainen 29.4.1889
2. Paljon vaivaa ja vähän palkkaa 3. Kaksi riitajuttua. Suomalainen 2.5.1889
4. Lukkari, joka ei osaa lukea. Vähän lukutaidosta  Suomalainen 6.5.1889
5. Ison Vihan jälkeen. Suomalainen 15.7.1889
6. Seurakunnan elämästä. Suomalainen 25.7.1889
7. Johan Porthan Suomalainen 5.8.1889
8. Opetuksesta. Lukkari. Rippikoulu. Suomalainen 8.8.1889
9. Ylellisyyttä vastaan. Suomalainen 5.9.1889
10. Vuonna 1745. Suomalainen 12.9.188911. Muutamia tietoja asutuksesta ja varallisuudesta. Suomalainen 19.9.1889
12. Kivijärveläisten puuhat  Suomalainen 23.9.1889
13. Pihtiputaan kappeli. Suomalainen 3.10.1889  

Osassa 10 kerrotaan vuoden 1793 pitäjänkokouksesta, jossa miesten kesken yritettiin määrätä naisten vaatteista. Tilanteessa paljastuu mielenkiintoisesti yksityiskohtia naisten pukeutumisesta, jossa ainakaan silkkimyssystä ei hevin luovuttu.

Että korkeasti kunnioitettavan herra tohtorin ja piispan, sekä korkeimmasti kunnioitettavan konsistoriumin arvoisaa kirjettä Kesäkuun 1 päivältä alamaisimmasti tulisi seuratuksi, pidettiin nyt yleinen pitäjäänkokous edellä käyneen kuulutuksen jälkeen, määrätyllä päivällä Viitasaaren emäkirkossa, koskien ylellisyyden ehkäisemistä ja eritoten sitä, joka ilmaantuu siinä, että rahvaassa vaimoväki käyttää silkkivaatteita. Sitten kuin allekirjoittanut varapastori jo kahdeksan päivää ennen kirkon kuudennusten ja seurakunnan vanhimpain kanssa oli neuvotellut, mitenkä ylellisyys vaatteissa sopivimmin ehkäistäisiin, ja vaimomäelle hyväksyttäisiin joku varma vaateparsi, tuli tänään saapuville suurin osa emäseurakunnan isäntiä, miehiä ja isiä, sekä erityisiä valtuutettuja kappeliseurakunnasta tuumimaan tästä tärkeästä asiasta.

Kun nyt kunink. Maj:n hellä huolen pito alamaistensa parhaasta yleiseen mitä elävimmin pitäjäläisille kuvattiin, ja miten kunink. Majesteetti erittäin tarpeettoman silkkivaatteen ehkäisemisellä ei muuta tarkoittanut kuin rahvaan tosi vaurastumista, huomasivat kaikki pitäjäläiset aivan hyvin jokapäiväisestä kokemuksesta, että ylellisyys silkkivaatteiden käytännössä huomattavasti oli lisääntynyt, ja synnyttänyt köyhyyttä maassa, jonka vuoksi he kiitollisuudella hyväksyivät kunink. Maj:n antaman armollisimman ja erittäin kiitettävän esityksen silkkivaatteiden pois panemisesta rahvaan vaimoväessä, ja tyytyivät mielellään, sen johdosta mitä heille oli esitetty, poistamaan kaiken silkkinuttujen, röijyjen ja kaulahuivien käytännön; mutta lykkäsivät kunink. Maj:n armossa arvosteltavaksi, eikö heidän vaimojensa luvattaisi ehtoollisella käydessään ja muissa juhlallisissa tilaisuuksissa pitää päässänsä mustia eli sinisiä myssyjä sitä laatua kuin valtakunnassa valmistetaan ja vähimmin maksaa, jonka ohessa he myöskin lausuivat toivovansa, että heidän tyttärilleen suotaisiin vapaus ikivanhan tavan mukaan pitää päässänsä valtakunnassa valmistettua puolentoista kyynärän pituista ja kahden tuuman levyistä puolisilkkistä nauhaa, jonka väriä ei kumminkaan mainittu. Sitten päättivät pitäjään miehet, että heidän vaimoväkensä ikuisiin aikoihin saakka käyttäisivät valkeita palttina-kaulahuiveja ja esiliinoja, vaan hameiksi, nutuiksi ja röijyiksi käyttäisivät valtakunnassa valmistettua villa "kamlotti"vaatetta juhlapuvussaan, mutta muissa tiloissa kotikutoisia rantusia villa- ja liinavaatteita. 

Ajan myssymallistoa Pehr Hilleströmin maalauksissa. Otteet Nationalmuseumin Wikimediassa tarjoamista kuvista.

Vielä tuumiteltiin, miten pitäisi menetellä nykyään vaimoväen hallussa olevain silkkivaatteitten kanssa, jolloin osa väitti, että semmoiset tarpeettomat ja yleisölle vaaralliset vaatekappaleet olisivat hetimiten poistettavat, mutta enin osa lausui mielipiteenään, että sellaisia vaatekappaleita kyllä voisi käyttää siksi kunnes loppuun kuluvat. Ja jotta niitä vast'edes käyttäessä petosta ei tapahtuisi, ja nuoriso vanhojen myssyjen ja kaulahuivien käyttämisen varjolla ei saisi tilaisuutta ostaa itselleen uusia, pyytävät he sen armon, että kunink. Maj. isällisestä rakkaudestaan näkisi hyväksi, uskollisten alamaistensa tähden, armossa määrätä, että nyt käytännössä olevat silkkivaatteet kruununpalvelijain kautta tulisivat leimalla merkityiksi. Lopuksi mainitsivat pitäjän miehet, että jos joku maksu kunink. Maj:lle ja korkealle kruunulle tulisi maksettavaksi vaimoväen silkkimyssyjen ja nauhojen käyttämisestä, he eivät voi semmoista maksua päällensä ottaa, vaan ennen suovat että heidän vaimoväkensä heittävät kaiken silkkivaatteiden käytännön."