Museoraporttini 37 vuotta sitten

Tapahtui 1980 kesäkuussa Englannissa. Lähdimme äitini kanssa Smarteilta East Putneyn metroasemalle. Määränpää oli Tower. Pääsimme metroasemalle, jonka nimi oli Towerin metroasema tai jotain sinnepäin. Kävimme Towerin lävitse. Katsoimme kruununjalokivet. Siellä oli kaksi kultaista lautasta, jotka olivat (yksin) suurempia kuin tuolini istuinosa (säälin käyttöajan palvelijoita). Katsoimme juuri galleriaa, joka esitti Towerin eri aikajaksoina kun kuului tykinpamaus. Pelästyin. Pelästystäni suurensi se, kun eräs lintu lähti samaan aikaan liikkeelle. Myöhemmin kuulin, että laukaukset ammuttiin Hänen Majesteettin syntymäpäivän johdosta.

Näin kirjoitin ajoittamattomaan, mutta todennäköisesti syksyllä 1980 aloittamaani 3. luokan ainevihkoon otsikolla Eräs hauska kesäpäivä. Blogia tarkkaavaisesti lukevat huomaavat, että sulkulausekkeet ovat pysyneet tyylissäni, mutta en kai enää aloita tekstejäni jouluevankeliumia mukaillen? Ainakin käytän nykyään kappalejakoja.

Kahdeksanvuotiaana elämäni toinen varsinainen ulkomaanmatka oli tietenkin suuri juttu ja myöhemmästä ainevihosta löysin vielä Lontoosta eläintarhakuvauksen, joka oli kai myös tosiperäinen. Muisti kun on pettäväinen. Tuosta Towerissa käynnistäkään en muista lautasia enkä pamausta vaan epäilyn siitä, että joku suomalainen lyöttäytyi lähistöömme kuullakseen mutsin minulle antaman suomenkielisen selostuksen.

Kävimme myös syrjäisessä lelumuseossa, jonka mutsi oli jotenkin kaivanut tietoonsa. Suuremman vaikutuksen (luullakseni molempiin) teki Tate Museum, jossa oli Salvador Dalin näyttely. Ainakaan minä en ollut taiteilijasta koskaan kuullutkaan ja sain ihmetellä teoksiaan tabula rasa -fiiliksin.

Hauskan kesäpäivän kuvauksen olisin voinut kirjoittaa myös sitä, kun olimme äidin upseerituttavan perheen kanssa kuningattaren syntymäpäiväparaatin Trooping of the colour kenraaliharjoituksessa, jossa kuningattaren paikalla oli joku lapsistaan, mutta en muista kuka. Vierailumme aikana upseerituttava järjesti tyttärensä koululuokan katsomaan Buckinghamin vahdinvaihdon aitauksen sisältä. Heidän mukanaan äiti ja minä pääsimme myös palatsin seinän viereen seisomaan.

Asuimme osan ajasta kyseisen perheen (sukunimeltään Smart kuten alussa kävi ilmi) luona. Silloiseen englantilaiseen tapaan he säästivät energia- ja vesikuluissa niin että koko perhe kylpi vuorotellen samassa vedessä. Minä yhdessä perheen tyttären kanssa.

Energiaa säästettiin myös upseerin äidin maaseututalossa, jota kutsuttiin kartanoksi. Sängyt olivat jääkylmät. Mutta keittiön ikkunassa jonkun George-kuninkaan raaputtama nimmari ja testausmielessä makuuhuoneessa painamani kello pirisi keittiön numerotaulussa.