perjantai 14. heinäkuuta 2017

Taidemuseo, jossa ei saa valokuvata

Jätettyäni tiistaisella Tampereen museokieroksella Vapriikin taakseni suuntasin Milavidaan, jossa tein yhden museovierailijaurani nopeimman läpikävelyn. Vaihtuvassa näyttelyssä on kymmenen (10) pukua, voin kertoa.

Jatkoin kohti Kustaa Hiekan taidemuseota, jonka lukittua ovea olen kiskonut ja kironnut ainakin kolme kertaa viime vuosina - siitä lähtien kun Tampereen taidemuseolle mennessä sen joskus huomasin. Ja sain taas seisoa lukitun oven edessä, sillä aukeamiseen oli runsas tunti. Tampereen taidemuseo auttoi ajan tappamisessa kuin myös Amurin museokahvila.


Museon aulassa vierasta odottaa korillinen kengänsuojia, joita inhoan pelätessäni kompastumista. Negatiivisena voi nähdä myös tiukan viivan kameran kuvan päällä. Mutta ainakin viesti oli selkeä ja toistettiin vielä kussakin kerroksessa.

Taidemuseoksi rakennettu ja vuonna 1928 valmistunut rakennus on yhtä komea sisältä kuin ulkoakin. Taidetta kerännyt Kustaa Hiekka asui täällä elämänsä viimeiset vuodet, joten vaikka kyseessä ei ole kotimuseo on huoneissa interiöörituntua. Kukin huone on saanut nimen Hiekan henkilöhistoriasta, jota saa näin pienen palan kerrallaan - ellei halua lukea A4:sta teoskansion alusta. Sekin kyllä kannattaa.

Taide on 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Vahvan déjà vu -fiiliksen sain Juho Rissasen työstä ja kassan takana istunut vahvisti, että se oli ollut lainassa Didrichsenin näyttelyssä. Muistini ei ole vielä täysin mennyttä!

Muut teokset tuntuivat uusilta eli niitä ei ole toistuvasti käytetty kuvituksissa. Esimerkiksi Alexander Laureuksen Vainottu viattomuus istuisi nais- tai kulttuurihistoriaan, vaikka sitten onkin todennäköisesti Suomen ulkopuolella tuotettu.

Tauluista ehdoton lempparini on Kaarlo Vuoren Poku (Kustaa Hiekan hevonen) vuodelta 1894. Pitkä komea ja vaalea harja auki on hevonen kuvattu perspektiivittömästi lähes yksiväristä taustaa vastaan. Mieleen tuli oitis George Stubbin Whistlejacket (1762). Poku on paljon pienempi taulu ja hevosella kaikki jalat maassa, mutta Vuoren on täytynyt tuntea Stubbin työ.

Olisi ollut kiva ottaa edes muutama tunnelmakuva houkuttelemaan lisää kävijöitä museoon, mutta toisaalta oli hauskaa keskittyä täysillä omaan kokemukseen.

P. S. Jos haluat nähdä Egyptistä tuodun muumion käden, niin sellainenkin Hiekan taidemuseossa on esillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti