Takaisin Tallinnaan - suomeksi ja ruotsiksi

Seikkaillessani virtuaalisesti Tallinnassa jokin aika sitten mielessäni saattoi käydä mahdollisena lähteenä Viron digitoidut kirkonkirjat. Mutta tiesin Tallinnassa olevan useita seurakuntia, enkä tiennyt mistä aloittaa. Vasta kun myöhemmin kirjoitin blogitekstiin koottuja tietoja Petter Sund -käsikirjoitukseen, huomasin yhdessä kohdassa lyhenteen Mich. Onko Tallinnassa Pyhän Mikaelin seurakuntaa?

Onpa hyvinkin. Tallinna Soome-Rootsi Püha Mihkli kogudus vahvisti päivämääriä ja antoi uuden komean rivin lähdeluetteloon. Vaikka olin perehtynyt Riian vastaavaan seurakuntaan, suomalais-ruotsalaisen seurakunnan olemassaolo tuli yllätyksenä. Olisinhan suunnannut hakuni heti siihen, sillä tutkimuskohteeni ja aviomiehensä olivat Tallinnaan toisaalta tulleita.

Suomenkielisten seurakuntien vaiheet Tallinnassa olivat verkossa hajallaan, joten kokosin oman versioni. Viron evankelisluterilaisen kirkon sivulla selitetään, että Tallinnan varuskunnassa palvelevia suomalaisia ja Toompean virolaisia varten oli viimeistään vuodesta 1636 alkaen pidetty jumalanpalveluksia Toompean linnansalissa. Puinen Kaarlin ristikirkko Toompealla otettiin käyttöön vuonna 1670. Georg Luther mainitsi Genos-artikkelissaan Notiser ur Revals och Narvas kyrkböcker että Karlskirchessä toiminut virolais-suomalainen seurakunta lakkautettiin vuonna 1717.

Kotivuoren ylioppilasmatrikkelissa kirkkoa käyttänyt seurakunta tunnetaan nimellä "Tallinnan suom.-virol. tuomiokirkkoseurak". Tuleeko tuomio-alku sijainnista Toompean mäellä? Matrikkelista löytyivät kirkkoherrat

• Jakob Cupraeus 1667-1674.
• Henrik Elosinius 1675-1685.
• Nils Indraeus 1686 (virkavahvistus 1688)-1707.

Johannes Källström opinnäytteessään ”Vi vilja vara svenskar!”Ecklesiologi och historik från Svensk-finska St. Mikaels församling i Tallinn 1919 – 1944. kertoo, että Gustaf II Adolf antoi 1631 aiemman Pyhän Mikaelin luostarin ruotsalaisen (ja ruotsinkielisen) seurakunnan sekä lukion käyttöön. Seurakunta menetti tilan vuonna 1716, mutta piti nimensä. Vuonna 1733 seurakunta sai käyttöönsä vanhan Johanniittisairaalan, joka löytyy nykyisestä katuosoitteesta Rüütli tänav 9.

Matthias Bolliger, Wikimedia. CC BY-SA 3.0

Källström ei sano sanaakaan suomalaisen (eli suomenkielisen) seurakunnan yhdistämisestä ruotsalaiseen Ruotsin menetettyä Tallinnan eikä nykyisen seurakunnan historiasivulla mainita suomen kieltä ollenkaan. Källström antaa yhdessä kohdassa ymmärtää, että seurakunnan virallinen nimi hänen tutkimusajallaan - Svensk-Finska St. Mikaels kyrkan i Reval - selittyisi sillä, että useimmat kirkkoherrat olivat suomenruotsalaisia. Aivan puskista tulee sitten tieto, että vuonna 1929 uutta kirkkoherraa valitessa vaadittiin suomen kielen taito.

En tiedä olivatko useimmat kirkkoherrat suomenruotsalaisia, mutta ainakin Turun akatemiassa ja Helsingin yliopistossa opiskelleista saa kokoon melko täydelliseltä näyttävän sarjan.

• Petter Herlinus 1709-1710
• Matias Simolin 1710-1753
• Johan Roos 1753-1789 
• Reinhold Johan Böning 1790-1821
• Henrik Johan Holmberg 1821-1840
• Nils Aejmelaeus 1842-1853.
• Lars Erik Mozelli vt. kirkkoherra 1858, vakinainen 1859-1886
• Johann Alexander Collan 1886-1890
• Johan Waldemar Gustavsson 1890-1914
• Arno Sonck 1914-1917 (matrikkelitiedot pdf:ssä)

Villi veikkaukseni on, että papit rekrytoitiin tai rekrytoituivat Suomesta osaksi siksi, että seurakunnassa oli säännöllisesti suomenkielisiä jumalanpalveluksia. Ihan mielenkiintoista, miten ruotsalaiset tämän ohittavat.