keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Vihdoin sotapolulle

Viikonloppuna jaettiin sosiaalisessa mediassa Hesarin juttua kantakorttien avaamista tutkimusmahdollisuuksista. Se toi Kansallisarkistoon sunnuntaina 1274 kantakorttitilausta, kun sotapolku.fi-avauksen aiheuttama ruuhka oli jo valmiiksi jonossa. Korttien hakeminen ei ole suoraviivaista vaan "Taitava selvittäjä pystyy käsittelemään noin 20 tilausta päivässä".

Kirjahyllyni sekasorrosta ei myöskään ollut suoraviivaista hakea Kansallisarkistolta vuonna 2011 saamaani isoisäpakettia, mutta kun innostuin kasoja penkomaan niin se tuli yllättävän nopeasti vastaan ja sain vihdoinkin aikaiseksi syöttää vaarini tiedot Sotapolku.fi-sivustolle ja samalla tutustuin sen olemukseen.

Perusteellisuuden hengessä aloitin rekisteriselosteesta, joka minusta asiallisesti sallii syötettyjen tietojen luovutuksen "lainsäädännön sallimissa ja velvoittamissa rajoissa mukaan lukien mutta ei rajoittuen seuraavien tahojen käyttöön: museot, tutkimuslaitokset, tutkijat, Arkistolaitos." Ei aivan avointa dataa, mutta ei sentään lukittu laatikkokaan.

Sitten katsoin ohjevideon tietojen lisäyksestä. Siinä oli niin hyvät selostukset, ettei minun kannata tähän toistaa samaa. Ohjeet olivat saatavilla myös pdf-muodossa.

Vaarini kantakortin vakinaisen palvelun osiossa oli vain kuusi riviä, joten tietojen syöttö kävi vauhdikkaasti. HRR eli Hämeen ratsurykmentti joukko-osastotasona kuullosti hieman karkealta jaolta, kun hämärästi muistelin kymmenen vuotta sitten tekemääni selvitystä vaarin liikkeistä. (Selattuani kirjaani Ilmavallaksi ja Ilmavaltana en löytänyt merkkiäkään kyseisestä selvityksestä lukuunottamatta Ilomantsin taistelua, jonka kertomuksia vertailin krittisesti.)

Minut yllätti se, ettei kantakortista käytetty muita tietoja. Kuten ilmoitettuja taisteluita. Sotapolku perustuu vain joukko-osastoihin, minkä takia epäilen sitä jonkun verran.

Visuaalisesti sotapolku (yllä) ei ole kovin kummoinen, mutta kustakin kohdasta avautuu kyseisestä jaksosta artikkeli, joita voi käydä läpi järjestyksessä. Erityisesti pidin artikkelin alle linkittyvistä SA-kuvista, jotka eivät olleet saatavilla kymmenen vuotta sitten ja joita en ole myöhemmin innostunut vaaria ajatellen etsimään.

Mutta lähetän kyllä taas kiitokset sinne missä ne eivät saajaansa tavoita: serkkujeni sedälle, joka äänitti vaarin muistelmia ja äidilleni, joka kirjoitti puhtaaksi vaarin sotapäiväkirjan. Näistä syntyi toimittamani kirja, joka antaa geneerisiä HRR-artikkeleja yksityiskohtaisemman ja yksilöllisemmän kuvan vaarini sotapolusta. Esimerkiksi Ilomantsin osalta tiedän, että vaarini oli esikunnassa adjutanttina eikä osallistunut taisteluihin.

Vaarini sivu

P. S. Edelleen muistelen Hattuvaarassa käyntiä kesällä 2009.
P. S. 2. HRR:n jatkosodan kirjallisuutta listattuna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti