1900-luvun lautasen mielenkiintoisuus

Eilen kävin HAikin tilaisudessa, jossa Ritva Kylli laajensi vankilaruokaa käsittelevää HAik-artikkeliaan 1910-luvun yhteiskunnan ja ruokavalion muutoksiin.

Vankilaruokinnassa oli tähän aikaan jo ihanteena (säästäväisyyden ohella) ravitsevuus. Ajan tieteellisen ajattelun hengessä vankeja punnittiin. Tavoitteena ilmeisesti oli painon pysyminen samana, mutta Kyllin mukaan jo pelkästään aterioiden säännöllisyys saattoi olla vangeille uutta ja kroppaa kasvattavaa. Viralliseen tilastoon kerättyjen painotietojen perusteella mittauksia tehtiin jostain otoksesta eikä koko populaatiosta, mikä kannattanee tulkinnassa ottaa huomioon. (Irtoaisiko muuten vangeista kerätyistä tiedoista yksi laajahko setti pituusmittauksia? Olisi naisiakin mukana.)

Vankiloiden arkkitehtuurissakin näkyi uusia ajattelu, joka ulkopuolisessa maailmassa oli toi vauhtia, liikettä, kiirettä ja tehokkuutta. Markkinoille tuli jatkuvasti uusia tuotteita (kuten olen Fazerin karkkeja kootessani huomannut) ja esimerkiksi sokerin kulutus kasvoi (muuallakin kuin karkeissa).

Tuulispää 13/1911

1910-luvun keittokirjoista Kylli nosti esiin 200 ruokaohjetta yksinäisille, jossa poikkeuksellisesti selitettiin miten keittäminen ja leipominen kaakeliuunissa tapahtuu. (Mahdollisesti ajatellen paremmin varustetuista kodeista opiskelemaan lähteneitä.) Kirjassa mainittiin myös ruuan lähteinä automaatit. Kylli ei ollut näistä aiemmin kuullut, mutta minähän perehdyin aiheeseen viime vuonna (Miltä automaattiravintola näytti? Automaattiravintoloista täydennystä). Tuolloin ei ollut kotikäytössä 1910-luvun lehtiä, joten nyt oli uutta tietoa, että vuonna 1912 automaatteja oli Helsingissä jo toistakymmentä. Mutta Kyllikään ei ollut löytänyt automaattien loppua ja sen syytä.

Viimeisenä teemana oli kasvissyönti. Sekä huvittavaa että surullista oli kuulla, että peruskeittokirjassa Kotiruoka oli jo 1908 kirjoitettu, että "nykyajan vaatimusten mukaisesti" oli pyritty kasvisruokien osuus saamaan "mahdollisimman laajaksi ja monipuoliseksi". Johonkin tämä siis hyytyi ja nykyään käytetään lähes samoja fraaseja ja perusteluja. Kylli nosti esiin 1910-lukua ja nykyaikaa yhdistävänä "uutuutena" myös lehtikaalin, jonka historiaa haravoin pari vuotta sitten.

Jukka Vornasen kasvissyönnin historiaa käsittelevää väitöskirjaa odottaessa kertauksena gradulinkit

• Vornanen, Jukka: Kaswisruokaiset wegetariaanit. Kasvissyönnin varhaisvaiheet Suomessa vuosina 1865-1910
• Piirainen, Tiina: Itsekuria ja idealismia : vegetarismi Suomessa vuosina 1900 - 1929

Yleisökeskustelu muodostui pitkäksi ja aktiiviseksi. Yksi kysymys koski margariinia, jonka Kylli oli maininnut vankiloiden yhteydessä. Olisin voinut kontribuoida, jos olisi muistanut vielä laardin yhteydessä selvittämäni yksityiskohdat.