Paine tähän oli syntynyt väliaikana järjestelmällisesti läpikäymistäni henki- ja maakirjoista. Ne eivät rimmanneet jo löytämiini lainhuutohin ja Petterin tilalle tuli uusi nimi aikana, jolloin luulin hänen edelleen omistaneen tilan. Miten tietoja oikein pitäisi tulkita?
Istuin tutkijasalissa aamukymmenestä alkaen. Pidin toki lounastauon, mutta iltaseitsemän lähetessä aloin olla aika poikki. Edessäni ollut tuomiokirja oli loppumassa eikä lainhuutoja ollut näkynyt aikoihin. Lannistuneena kääntelin sivuja enkä tainnut lukea montaakaan sanaa. Kunnes. Henkilökunnan edustaja tuli saliin ja hansikasnatsin pelossa laitoin paljaat käteni pöydän alle ja pään lähemmäs paperia.
Jossa oli tuttuja nimiä! Petter oli tosiaankin myynyt enemmistöosuutensa tilasta vasta 1726. Veljenpoikansa äidillä (siunattu Brita Frantsintytär!) oli eriävä näkemys omistussuhteista kuten myös toisen veljen vävyllä. Kaksilla käräjillä käsitelty juttu todisti, että omistus oli vuonna 1687 kuolleen isän jälkeen jakaantunut 9 lapselle eikä muistitieto riittänyt pitämään kirjaa heidän välisistään lunastuksista. Petterillä oli paperit 5/6 osuudestaan, joten hän veti pisimmän korren. (Murto-osan nimittäjästä päätellen yksi perheen tytöistä oli kuollut naimattomana tai jätetty perinnöttömäksi.)
Opittua
1) Lue, lue, lue vaan
2) Kukaan ei ole koskaan (minulle) maakirjoja suositellut lähteenä, mutta enimmäkseen on valitettu niiden hidasta päivittymistä. Ainakin nyt tutkimani tilan perusteella voi myös sanoa, että niillä ei (välttämättä) ole mitään tekemistä todellisen omistuksen kanssa. Totuus oli vuoteen 1715 "Sven Olofssonin perilliset", mutta maakirjaa katsoen luulin tilan kuuluneen niille kahdelle veljelle, jotka sitä viljelivät.
Vielä yksityiskohta omistussuhteiden ilmoituksista. Ennen avainjutun löytymistä tuomiokirjoissa tuli vastaan tapaus, jossa tilaa kohtaan esitettiin jotain (rajajuttua?). Tilaa viljelevät ja paikkakunnalla asuneet veljekset olivat oikeudessa ihan että "ei tätä voi käsitellä kun Helsingissä asuvaa veljeä Petter Sundia ei ole haastettu. Hän omistaa isoimman osan tilasta". No, ei omistanut sen enempää kuin puhujatkaan, mutta nimensä saatettiin ottaa esille siksi, että Helsingissä asuvaa oli hankala saada Tukholman pohjoispuolelle käräjille. Eikä jutusta käy mitenkään ilmi, että veljesten neljällä sisarella oli yhteensä kolmasosa tilasta.
Omistaminen(kaan) ei ollut ennen vanhaan(kaan) suoraviivaista.
Voudille ei kuulemma ollut tärkeää, kuka tilan omisti, vaan se että vero saatiin kerätyksi. Olen ymmärtänyt asian niin, että 1600-luvulla maakirjoissa esiintyvät henkilönimet ovat pikemminkin "kiinteistötunnuksia". Niitä seuraamalla löytyy helposti lähes Metusalemin ikäluokkaa olevia "valeisäntiä". Sen niminen on kai joskus kirjojen alussa ollutkin olemassa. SAY:ssä isäntäluetteloita tietysti on koetettu rakentaa. Myllytulliluettelot, Pohjanmaan ruodutusluettelot(?) ja henkikirjat auttavat, ja tietysti tuomiokirjat perinnönjakoineen yms. Minulle tämä on kyllä vielä (76-vuotiaana!) pitkälti kyntämätön sarka. Happy hunting Kaisa!
VastaaPoista