1) Helsingin Sanomissa oli äskettäin hyvä artikkeli arkkitehtien havainnekuvista verrattuna todellisuuteen. Tuli mieleen vanha blogitekstini Johanneksen kirkosta ja Kansallismuseon suunnittelukilpailun voittaneen ehdotuksen esitys (Valvoja 9/1902). Itse rakennus toteutui hyvinkin samannäköisenä, mutta vehreys, joka ei mv-kuvassa ole parhaimmillaan, ja seesteisyys on tuskin koskaan ympäristössä näyttänyt tuolta.
2) Historiska museetin History unfolds -näyttelyssä en pitänyt museon omasta osuudesta, mutta tutustuin siihen kyllä tarkasti. Yksi esineistä oli mitali "Länder fridsamt intagne - upodlad jord", jota (infotekstin mukaan) jaettiin uudisraivaajille Adolf Fredrikin ajasta alkaen. Kun juuri äskettäin olin selvitellyt ILLIS QUORUM MERNERE LABORES -mitalia, tuntui erikoiselta, ettei missään käyttämässäni kirjallisuudessa mainittu (muistaakseni) tätä toista mitalimallia. Oliko osa löytämistäni kuninkaan antamista palkinnoista uudisraivaajapalkintoja?
Ainakin palkinto on ihan todellinen ja mainitaan Illiksen tapaan kirjassa Sveriges och svenska konungahusets minnespenningar, praktmynt och belöningsmedaljer kakkososan sivulla 119. Adolf Fredrikillä on ollut myös erityinen mitali maaseudun kivirakentajille, kehrääville naisille ja mulperipuiden istuttajille (kotimaisen silkkituotannon kehittämiseksi).
3) Aira Roivainen jakoi paikallishistoriallisena tietona, että "Jos talon kello pysähtyi, oikea aika piti sata vuotta sitten hakea jostakin. Naapurista, jopa kaupunkireissulta tuotiin aikaa. #Pöljä". Minulle tuli tästä ensimmäiseksi mieleen juttu lontoolaisesta naisesta, joka elätti itsensä neiti aikana. Vasta hetken jälkeen muistin oman tekstini Miten kellot saatiin ennen aikaan? Roivainen täydensi tämän jälkeen "Meillä ihmiset ehkä käveli Pöljän pysäkille, rautateillä kellojen varmaan piti olla ajassaan. Tämä tietysti 1902 jälkeen."
4) Taisin joskus valittaa siitä, että museoblogeissa kerrotaan usein vain positiivisia kokemuksia. Kirjablogien puolella on äskettäin esitetty näkemys, että "negatiivisen arvostelun julkaisemista kirjablogeissa pitäisi välttää kokonaan, ellei kyseessä ole riittävän perusteellinen arvostelu." Tästä heränneestä keskustelusta luin Taika Dahlbomin blogista.
5) Topeliuksen korttipelejä selvitellessäni vastaan ei tullut digitoitu kirja Ny och fullständig svensk spelbok; eller, Grundlig anvisning till alla nu brukliga kortspel, såsom: whist, träkarl, grandissimo, boston, wira, lomber, piquet, ecartè, mariage m. fl. åtskilliga mindre Sällskapsspel samt Hazard- eller Lyckospel äfvensom schack, dam, brädspel och biljard. (1847) , jonka avulla varmaankin voisi järjestää autenttisen 1800-luvun peli-illan.
Nyt tuota digitointia selatessani huomasin, että tiedostoon oli vahingossa tullut mukaan myös saksalainen pelejä käsittelevä kirja vuodelta 1768. Siinä on tämä interiöörikuva.
6)Vuonna 2010 kuulin suisidaalimurhista, mutta en löytänyt kotimaista esimerkkiä. Turun Sanomissa 26.2.2017 julkaistiin Lauri Moilasen artikkeli Luntta-vainajan tarina.Moilanen opiskelee historiaa Oulun yliopistossa ja tutkii kandidaatintyössään, oliko liminkalaisen Heikki Luntan tekemässä lapsenmurhassa kyse suisidaalimurhasta. Erillisessä haastattelussa Veli Pekka Toropainen toteaa Turun osalta, että "Olen lukenut 35 vuotta tuomiokirjoja, ja aina tällaisiin törmää. Yleensä tekijä oli aviottoman lapsen synnyttänyt äiti. Äidit halusivat hävittää surunsa ja häpeänsä lapsenmurhalla, josta sai kuolemantuomion."
7) Yllä olevan eilisen twiitin kirjoittaja oli niin tottumaton vanhojen sanomalehtien lukija, etei huomannut alakulman merkintää U. S. Sehän tarkoittaa, että juttu on kopsattu Uudesta Suomettaresta. Halkoja hakkaavaa naista ei siis nähty Haminassa vaan Nurmijärven Korven asemalla Hyvinkää-Hanko radalla.Uutisia naisten päiwäksi: Haminassa nähty halkoja hakkaawa nainen! Naisrenki kykenee ilm. myös waimowäen toimiin.— Yle Historia (@ylehistoria) March 8, 2017
Haminan Sanomat 8.3.1890 pic.twitter.com/bubYZgDiLV
Itse aiheesta tuli mieleen vanha blogikirjoitus Miesmäisiä naisia. Minkä Ylelle jaettuani sain vastauksen
8) Eilistä naistenpäivää ja yli vuoden takaista ruotsalaitsen historiahistoriapäivien esitystä muistellen aika saada jakoon ilmeisesti ensimmäinen Suomessa tehty selvitys naisista historian oppikirjoissa:Mielenkiintoista @K_KM_K ! Sinua saattaisi kiinnostaa myös timpuritaitoinen "Miehekäs nainen Nurmeksessa" (Karjalatar 04.03.1890 s. 4) pic.twitter.com/LxgHxh3GU9— Yle Historia (@ylehistoria) March 8, 2017
- Ruokolainen, Leena-Maija: Marginaalissa vai aktiivisia toimijoita? : Naiset historian oppikirjoissa 1980-luvulta nykypäivään
- Thorsell, Malin: De flesta var hantverkare, butiksägare och arbetare och deras hustrur: Analys av kvinnan i läroböcker och läroplaner i historia 1970-2011
- Tordsson, Julius & Gustafsson, Julia: Krig, mäktiga kungar samt en och annan "påsmetad" notis om kvinnor: En genusstudie av läromedel i historia
- Andersson, Alexandra: De bestämda händelsernas tyranni.: Om [mäns]-klighetens historia och kvinnors marginalisering.
- Svensson, Anton: Integrering eller tillägg: En kvalitativ studie om inkludering av jämställdhetsperspektiv i historieundervisning på gymnasiet
Viittaavatkohan nämä toisiinsa? En jaksanut tarkistaa.
Kansalliskirjaston uutuushyllystä jäi aikoinaan mieleen tanskalaisen Tyge Kroghin tutkimus 1700-luvun suisidaalimurhista, A Lutheran Plague (2012), joka näköjään löytyy Google Booksistakin. Kroghin aineisto on Sjellannista, Kööpenhaminasta, Tukholmasta ja Hampurista, mutta "kulta-aikanaan" (n. 1680–1780) ilmiö esiintyi ilmeisesti suunnilleen yhtäläisesti kaikkialla luterilaisessa Euroopassa, kuten kirjan nimikin vihjaa.
VastaaPoistaHei, hauskaa että törmäsit juttuuni. Jatkan tutkimusta gradussani ja tutkin parhaillaan viittä tapausta Pohjanmaan alueelta. Vastaan mielelläni, jos on jotain kysyttävää.
VastaaPoista- Lauri Moilanen / lauri.moilanen@student.oulu.fi