Pääkirjoituksessaan Paavo J. Heininen toteaa, että suomalainen identiteetti on paljolti luotu Kalevalan pohjalle. Aivan, mutta aina välillä jaksetaan sentään muistaa ja muistuttaa, että Kalevalan ainekset eivät ole nykyisten rajojemme sisäpuolelta koottuja. Mutta tämä on niin harvinaista, että Katja Hirvasaho, joka oli 13.1. julkaissut tekstin Kulttuurianastus vai haltuunotto? epäili ajatustensa tulleen anastetuksi Tuomo Salosen blogitekstiin Kalevalan ryöstö. Kummastakin riippumaton on varmasti Heidi Haapojan lähdeviittein varustettu artikkeli Omimista, lainaamista, hyväksikäyttöä, ylikulttuurista tulkintaa? Kulttuurisen appropriaation käsite, suomalainen kansanmusiikki ja kalevalamittainen runolaulu.
Axel Gallén esittää sinisävyisessä valokuvassa Sammon ryöstäjää. Gallen-Kallelan museo, Flickr Commons |
Kalevalassa kuvaillaan esimerkiksi sotkaa siniseksi linnuksi. Kalevalan sotka on nykyisistä linnuista telkkä (Bucephala clangula). Suomessa esiintyvät sotkalajit on nimetty vasta 1900-luvulla. Urostelkän pään höyhenet kimaltelevat auringossa vihreinä. Ainakin tässä tapauksessa sininen on tarkoittanut vihreää.Värinäkö on kyllä katsojan silmässä (sekä aivoissa). Olen itse lievästi puna-vihersokea ja minulle Wikimedian kuvan telkkäpoikuetta johtava aikuinen on sinertävä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHitot kirjoitusvirheitä. Siis:
VastaaPoistaKalevalan alkuperästä on pitkä tutkimustraditio, jossa on väitelty onko Vienan Karjalasta kerätty perinne tuolla alueella syntynyt vaiko ainoastaan siellä elinvoimaisena säilynyt. Esimerkiksi tätä keskustelua on käyty Ritvalan helkajuhlista. Viime vuosikymmeninä on tosin korostettu Lönnrotin panosta.
Ja niin, urostelkkä.