Berliininmunkki on berliininmunkki!

Yle uutisoi maailmankuvaani häiritsevästi turkulaisesta porukasta, jonka mukaan yleisesti Suomessa berliininmunkkina myyty sokeripäällysteinen rasvaklöntti on "oikeasti" piispanmunkki, jonka "esikuva löytyy 700-luvun Baijerista". Ottaen huomioon, että sokeri oli ennen keskiaikaa Euroopassa lähinnä lääke (Ylen toisen sivun mukaan) suhtaudun ajoitukseen skeptisesti. Kuin myös tarinaan "että noin sata vuotta sitten turkulainen leipuri päätti kansankielistää munkin nimen. Turku oli arkkipiispan kotikaupunki, joten mikäpä olikaan juhlallisempaa kuin antaa nautinnolle nimeksi piispanmunkki. Alkuperäiseksi väitetty valkoinen kuorrute viittaa siis piispan valkoisiin lipereihin." Noin sata vuotta vanhoissa sanomalehdissä ei ainakaan piispanmunkkeja mainostettu.

Erich Ferdinand CC BY 2.0

Dick Harrison toteaa, että eräs lähteitään pantannut historioitsija on sanonut, että munkkeja alettiin tehdä ristiretkiajalla. Harrison itse ei kerro, mistä on kuullut tarinan jonka mukaan berliininmunkit kehitettiin tykinkuulia muistuttaviksi 1700-luvun alussa. Wikipediassa sama stoori on ajoitettu vuoteen 1756. (Onkohan Ylen jutusta pudonnut ykkönen pois vuosiluvusta?)

Ruotsissa leivonnainen nimeltä berlinermunk on ollut tunnettu viimeistään kun Aftonbladet niitä 4.2.1848 mainosti. Ajoitus sopii hyvin saksankielisen Wikipedian tietoon siitä, että Berliner Pfannkuchenin resepti julkaistiin Saksassa suositussa keittokirjassa vuonna 1847. Eri puolilla Ruotsia julkaistiin sitten mainoksia, joissa berliininmunkit eivät kaipaa muuta kuvailua kuin tuoreuden, lämpimyyden tai hyvyyden. Ainoa hakuihini osunut vihje munkkien sisällöstä on göteborgilaisen leipurin ilmoitus, jossa vakuutetaan täytteenä käytettävän vain hyviä hilloja (Göteborgsposten 8.3.1879).

Turussa berliininmunkkeja myytiin viimeistään keväällä 1859 (Åbo Underrättelser 8.3.1859). Joko munkeilla ei ollut menekkiä tai se oli niin kova, ettei mainontaa tarvittu, sillä seuraava maininta löytyy digitoitujen sanomalehtien hausta vasta 30 vuotta myöhemmin Kokkolasta (Norra Posten 6.4.1889). Sama kauppias myy "grisar", jotka lienevät munkkipossuja.

Suomeksi berliininmunkkeja kaupattiin ainakin Porissa joulun aikaan 1891 (Lounas 22.12.1891). Tampereella yhdessä laskiaispullien kanssa markkinoiduissa berliininmunkeissa oli erilaisia täytteitä (Tammerfors Nyheter 26.2.1900).

Vuonna 1901 berliininmunkki oli niin selvä asia, että se kuului kasvatusopilisen keittokoulun loppukokeeseen (Hufvudstadsbladet 15.12.1901). Googlen vilautus digitoimistaan kirjoista paljastaa, että berliininmunkkien resepti on Anna Olsonin keittokirjassa vuonna 1901, mutta katkelmasta ei selviä kuorrutteen muoto eikä väri. Lehden Till nytta och nöje 14/1906 reseptissä ei kuorrutetta ole ollenkaan eli kyseessä on oikeastaan hillomunkki.

Saksalaisen Berliner Pfannkuchenin päällä voi saksankielisen Wikipedia-artikkelin mukaan olla irtosokeria tai sokerikuorrute ja HBL:n reportteri vahvistaa kaksijakoisuuden. Saksan munkkikulttuurin moninaisuuteen voi englanniksi tutustua verkkovideolla, josta kannattaa lukea myös kommentointia.

Turkulaiset voivat vikistä mitä haluavat, mutta BERLIININmunkilla on siis Suomessa yhtä pitkä historia kuin muuallakin ja jonkun turkulaisen leipurin mahdolliset horinat ja lyhyempi nimitraditio voidaan jättää huomiotta varsinaisessa Suomessa.