Viuhkojen alkuperästä

1800-luvun lopun sanomalehdissä näkyy usein listauksia SMMY:lle tai museoille lahjoitetuista esineistä. Näistä herää aina mieleeni kysymys siitä onko provinienssitiedot säilyneet esineiden kanssa kokoelmissa. Tämän tarkistamiseksi pitäisi päästä museoiden tiloihin ja systeemeihin.

Mutta relevanttia on myös kysyä paljonko kontekstitiedoista näkyy kaikelle kansalle jaettuna. Tämän testaamiseen tarjoutui hyvä mahdollisuus Åbo Tidningissä 15.3.1885 julkaistulla listalla, joka alkaa näin

Selma Schalberg oli lahjoittanut joukon esineitä. Tämä 27.2.1817 syntynyt neiti saattoi vuonna 1885 ajatella olleensa lähellä elämänsä loppua, mutta hän kuoli vasta 11.1.1911. Hän teki 2.10.1909 Amanda Schalbergin (s. 18.5.1821, k. 15.1.1917. Käyttöluvaton Kuurojen museon kuva Finnassa) kanssa keskinäisen testamentin, joka jätti Turun eläinsuojeluyhdistykselle tontin osan Turussa (Lähde).

Selma ja Amanda olivat kihlakunnantuomari Lars Fredrik Schalbergin ja Gustava Lovisa Möllerin tyttäriä. Syntyperäisiä turkulaisia. Monet lahjoitetuista esineistä liittyvät Larsin setään Olof Schalbergiin, joka kuoli Turussa naimattomana ja lapsettomana. Näiden päätyminen Selmalle on ymmärrettävää.

Entä sitten Freidenfeltin sinetti sekä suvun tyttären ja tyttärentyttären viuhkat? Mitään ilmeistä yhteyttä ei ole ja viuhkojen haltijoiden kuollessa Selma oli pieni lapsi.

Tuomiorovasti Samuel Pryssin lesken viuhka näytti tältä. Turun museokeskuksen mukaan Barbara Helena Freidenfelt kuoli 1818, Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin, Aateliswikin ja HisKin mukaan 1808.

Turun museokeskuksen nimeämätön valokuvaaja. CC BY-ND 4.0

Barbara Helena Freidenfeltin ensimmäisestä avioliitosta syntynyt tytär oli aikansa julkkis. Suomeen oli 1787, juuri sodan alla, saapunut runoilija Bengt Lidner. Kierrettyään maata hän päätyi Turun ympäristöön ja pokasi  Eva Jaquette Hastferin tämän suvun vastustuksesta huolimatta. Syksyllä 1789 pariskunta muutti Tukholmaan, jossa mies kuoli tammikuussa 1793.

Eva Jaquetten olinpaikka oli sisarpuolelle tuntematon kesällä 1810. Äidin perinnöstä oli syntynyt oikeusjuttu, joka jatkui vielä kaksi vuotta myöhemmin (Åbo Allmänna Tidning 14.7.1810, 20.2.1812). Sisarpuolen nimi on Lovisa Möller (o.s. Pryss). Hiski-haun perusteella pariskunnalle "lieut: hr Gustaf Mårten Möller" & "Lovisa Charlotta Pryss" on syntynyt 11.2.1790 tytär Gustava Lovisa, joka taitaa olla edellä mainittu Selman ja Amandan äiti. 

Selma Schalbergin isoäidin sisarpuolen viuhka näyttää tältä:

Turun museokeskuksen nimeämätön valokuvaaja. CC BY-ND 4.0

Ilahduttavasti molemmissa viuhkoissa on Turun museokeskuksen Finnassa omistajien nimet ja enhän niitä olisi muuten löytänytkään. Mutta esineet eivät Finnassa linkity toisiinsa sukulaisuussuhteen eikä provinienssin puolesta. Toivottavasti lahjoittajan nimi on taustajärjestelmässä tallessa. Todennäköisesti sitä ei ole voitu tuoda näkyville siksi, että osa lahjoittajista on edelleen elossa ja henkilötietolain piirissä.

P. S. Eva Jaquetten elämästä on yksityiskohtainen kertomus Caius Kajannin kirjassa Koskettavia naiskohtaloita Suomen historiasta. Se ei kylläkään mainitse perintöriitaa.