Toista oli ennen, runollisesti

1802-hauissani ja lukemisissani tuli usein vastaan runoilija Anna Maria Lenngren (1754-1817). Onnekkaasti huomasin kirjaston uutuusluettelossa kokoelman Piikikkäitä säkeitä hänen runoistaan. Matti Järvisen suomentamina ja toimittamina niitä on kapoisessa vihkossa 30.

Ehdoton lempparini oli Toiset kankaat, toiset tavat, jossa ikiaikaisesti kommentoidaan sitä, miten menneisyys tapoineen nähdään nykyaikaa parempana. Järvisen suomennosta en tekijänoikeussyistä voi jakaa, mutta Wikisourceen tallennettu originaali ei ole kovin vaikeaa ruotsia ollakseen vuodelta 1795. (Muotikuva yllä on Rijksmuseumin kokoelmista lehdestä Journal des Luxus und der Moden 1790.)

»I min ungdom», sade tant,
»Så där sjuttonhundra-tretti,
»Då var flickan, kära Betti,
Ȁrbar i sitt triumfant!
»Ingen smörja fanns på skinnet,
»Fladdrigt bjäfs man då ej bar,
»Och hos vackra könet sinnet
»Stadigt som robrongen var. 

»Allting är sig olikt nu —
»Andra tyger, andra seder!
»Tunna tafter, liten heder,
»Så hos flicka som hos fru!
»Skamlöst skick och djärva miner,
»Oblyg gång på lustans stråt,
»Fräckhet, smink och messeliner
»Följa våra dagar åt.»

Teemasta nyt ja ennen kirjoitti hieman myöhemmin C, A. Gottlund runon Nyt ja Ennen, joka on luettavissa Wikiaineistosta kokonaan. Näyte:

Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa
Nyt ei löyvyk talossa – kuin velkoa ja viinaa.

Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa. [...]

Ennen oli Neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;
Nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.

On kuin olisin lukenut samoja mielipiteitä ihan äskettäin...