perjantai 27. tammikuuta 2017

Rikollinen ja pyöveli

Toisena Lars Levanderin trilogiasta Ur samhällsdjupen i forna tider tutustuin osaan Brottsling och bödel. En voi väittää lukeneeni sitä. Kun tiedän 1930-luvun (jolloin kirja kirjoitettiin) jälkeen ilmestyneen sekä Suomen että Ruotsin puolella runsaasti tutkimusta Vaasa-hallinnon ajan rikollisuudesta tuntui turhalta tutustua Levanderin johtopäätöksiin. Ja enimmäkseen kirjassa oli otteita tuomiokirjoista, mikä alkoi puuduttaa. (Tämä pitää pitää mielessä omien kirjahankkeiden muotoilussa...)

Mielelläni sanoisin myös puolustuksekseni, ettei kirjan aiheilla ole yhteyttä Petter Sundiin, jonka aikaan yritän Levanderin trilogiaan tutustumalla päästä käsiksi. Mutta oikeasti on. Joten panin merkille, että rahavarkaudet olivat 1600-luvulla hyvin harvinaisia (s. 28). Sellaisenhan Petter teki... hyvin yksinkertaisesti, kuten kaikki ajan varkaat (s. 32).

Levanderilla on paljon esimerkkejä Turusta ja Tammisaaresta, joista oli ja on käytettävissä puhtaaksikirjoitettuja oikeuspöytäkirjoja. Jos joku päivä muu materiaali tälle blogille loppuu niin täytyy tarttua näihin. Esimerkiksi Clas Michelsson, jolla oli vaimo Turussa, mutta tämän jätettyään meni naimiseen kahden (!) naisen kanssa Turun ympäristössä 1620-luvulla, sopisi tänne hyvin (s. 81).

Mies- ja pappiskriittisiin (vastaisiin?) linjauksiini sopii myös stoori suomalaisesta Lars-papista, jolta löydettiin Harmaaveljien kirkosta varastettuja hopeaesineitä. Tämä pääsi 1524 Tukholman tyrmästä, kun Sten-herra vaati papin mukanaan Olavinlinnaan (s. 48).

Närpiössä Mats Sigfridssonia epäiltiin vuonna 1603 vaimonsa murhaamisesta. Matsin piti kaivaa vaimonsa ruumis haudasta ja vannoa sen päällä viattomuuttaan. Tähän saattoi liittyä uskomus, että murhaajan kosketuksesta jäisi uhriin jälki (s. 133).

Rankaisuista kerrotaan myös, kuten otsikkokin antaa ymmärtää. Kirjasta olisin saanut kuvausta vuosia sitten hakemistani piiskauksista, mutta Petter Sund -käsikirjoitukseen liittyvästä kujanjuoksusta valitettavasti oli vähemmän tietoa.  Itselleni uutuutena huomasin huoriksi määriteltyjen naisten merkitsevän pukeutumisen erityisesti kirkkoon mennessä. Levanderin esimerkit taitavat olla 1800-luvulta (s. 71-72), mutta tämähän yhdistyy amerikkalaiseen Nathaniel Hawthornen romaaniin Scarlet letter ja ilmeisesti eurooppalaisiin käytäntöihin keskiajalla. Koskaan Suomessa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti