maanantai 2. tammikuuta 2017

Muuttuuko ilmastomme?


Tuntuu, että ilmastonmuutoksesta on puhuttu kauan. Ainakin lukioajoistani asti. Mutta mikään ei ole uutta auringon alla, sillä Wiipurin sanomista 4.5.1909 on luettavissa artikkeli Muuttuuko ilmanalamme? 
Yleinen mielipide on, että ilmanalamme viime aikoina olisi huomattavasti muuttunut, kun taas tilasto ja tiede näyttämät antavan kieltävän vastauksen tai ainakin löytää vain hyvin pieniä merkkejä muutoksiin, joita tuskin kenenkään pitäisi voida huomata.
Kas, toisin päin kuin nykyään.
Syntyy kysymys, kuinka tällainen ristiriita tilaston ja jokapäiväisen kokemuksen välillä on saattanut syntyä ja miten on todistettavissa, että ristiriita on vain näennäinen. 
Tähän vastaa torstain Hbl:ssä sikäläisen meteorologisen keskuslaitoksen assistentti O. Johansson mieltä kiinnittävässä kirjotuksessa. Yleinen käsitys ilmanalan muuttamisesta on se, että talvet ovat ennen olleet kylmemmät kuin nykyään. Tässä tietysti nojataan muistiin, joka ei ole aivan luotettava. Joka tapauksessa ajatellaan muutoksen tapahtuneen 30—50 vuoden kuluessa. Mutta jos nyt tarkastaa Helsingissä sanottuna aikana tehtyjä lämpöhavaintoja ja tunnusmerkiksi otetaan talvikuukausien keskilämpö, tullaan aivan kielteiseen tulokseen: korkeintaan parin kymmenes-osan asteen lämpömuutos on havaittavissa. Jos taas tutkitaan, montako pakkaskuukautta, esim. sellaista, jonka keskilämpö on noussut yli 10 asteen, on viime vuosikymmenien kuluessa ollut, huomataan että 1900-luvulla on esiintynyt ainoastaan 2 sellaista tapausta, 1890-luvulla 3, 1880-luvulla 4 ja 1870- ja 1860-luvulla 6 tapausta. Tästä näkyy, että kylmien talvikuukausien lukumäärä on vähentynyt 30-40 vuoden kuluessa kolmanteen osaan. Tältä kannalta katsoen siis väite, että kylmät talvet miespolven kuluessa ovat tulleet yhä harvinaisemmiksi, on täysin oikeutettu. Sama on tulos jos tutkitaan havaintoja Oulussa. Kun 13 asteen pakkanen otetaan rajaksi, huomataan siellä viime vuosikymmenen aikana 3 ankarampaa pakkasta, kolmena edellisenä vuosikymmenenä 5 kunakin ja niiden edellisinä vuosikymmeninä 8. Näyttää siis siltä kuin ankarat pakkaset olisivat tulleet harvinaisemmiksi. Huomattava kuitenkin on että tämmöinen ankarampi pakkasten väheneminen on ainoastaan aikakautinen ilmiö, eikä jatkuva. Sillä huomattava on, että sekä Oulussa että Helsingissä pakkaskuukaudet olivat yhtä harvinaisia 1850-luvulla kuin nyt. On sen vuoksi hyvin luultavaa, että piakkoin tulee ajanjakso, jolloin talvipakkaset tulevat huomattavasti tavallisemmiksi. 
Sangen mieltäkiinnittävä on luettelo 150-vuotisesta havaintojenteosta Tukholmassa. Kun jakaa tämän ajanjakson 5:n 30-vuotiseen jaksoon, huomataan vähintäin 25 asteen kovia pakkasia olleen:
1756-1785 niitä oli 3:na v:na
1786—1815 „ 9:nä „
1816—1845 „ 2:na „
1846—1875 „ 4:nä „
1876-1905 ei ollut yhtään sellaista vuotta. 
Tästä näkyy ettei viime aikoina ole kovia pakkasia ollut niin useita kuin ennen ja että aikakaudet ovat hyvin erilaisia toisiinsa verrattuina. Varsinkin näkyy 1800 aikaan olleen varsin kovia pakkastalvia. 
Keskilämpö on kuitenkin tieteellisesti tarkin tunnusmerkki siitä, onko ilmanala todellakin muuttunut. Jos tämä otetaan tunnusmerkiksi havaitaan, että talvet todellakin ovat tulleet lauhkeammiksi ja kesät viileämmiksi. Meidän maassamme tehdyt havainnot ovat kuitenkin siksi lyhyeltä ajalta, ettei niiden nojalla voida vielä mitään varmoja tuloksia, saada (Havaintoja on tehty Helsingissä 80 ja Oulussa 63 vuoden aikana). Niiden mukaan on 50 vuoden kuluessa keskilämpö tammikuussa muuttunut 1,5 astetta lämpimämmäksi. Loppukesä, Helsingissa elo- ja syyskuu, Oulussa heinä- ja elokuu, on niinikään muuttunut noin 1/2 ja 1 asteen kylmemmäksi. Muina vuodenaikoina ovat muutokset olleet pienemmät. Näiden huomioiden mukaan olisi siis ilmasto muuttunut enemmän meri-ilmastoksi. Kun ottaa huomioon Turussa tehdyt havainnot, joita on tehty kauvemman aikaa kuin muualla, huomataan ilmaston muuttuneen meri-ilmastoksi vielä selvemmin. Tästä on ollut myös seurauksena, että tammikuun asemasta, joka ennen on ollut kylmin kuukausi, on nyt helmikuu sellaisena. Ahvenanmaalla seuraa kylmyydessä järjestyksessä helmikuuta maaliskuu, kun taas sisämaassa, missä ilmasto on mannerilmastoa, kylmyydessä seuraava kuukausi on tammikuu. Lapissa on kylmin kuukausi tammikuu, sitten helmi- tai joulukuu. 
Jos ajatellaan, että se muutos, joka varsinkin Turussa on havaittu ilmastossa tapahtuneen, olisi ollut jatkuvaa laatua, olisi Turun seuduilla ollut noin 500 vuotta takaperin samanlainen mannerilmasto kuin Moskovassa. Niin ei kuitenkaan liene asianlaita ollut, jonka vuoksi puheenalaiset muutokset täytyy katsoa ajanjaksoisiksi.
Kuva Theodor Kittelsen: Vintermorgen. Nasjonalbiblioteket, Flickr Commons 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti