Ymmärränkö vielä tiistaisia muistiinpanojani AvoinGLAM-seminaarista? Jessica Parland-von Essen korosti, että avoimuudelle on olennaista dialogi. (Esityksensä kalvot ja blogikirjoituksensa på svenska)
Moa Ranung toi terveisiä Ruotsista, jossa kansallisessa digitalisaatiostrategiassa oli määritelty joukko periaatteita. Minua kiinnosti niistä erityisesti se, jossa todettiin, että jo tekijänoikeudettoman objektin digitoinnin ei pitäisi tuottaa uutta tekijänoikeutta digitoinnille. Paneelikeskustelu mietti tarvittaisiinko Suomeenkin jotain periaatteita. Minä mietin monia OKM:n rahoittamia digitointeja, joiden tuotokset eivät ole avoimena kaikelle kansalle. Tai oletan, että moni ei ole. Voisi joskus tämänkin tarkistaa?
Joku paneelissa sanoi, että avaaminen ei riitä, pitää markkinoida. Olen tainnut kuulla tämän pari kertaa aiemminkin.
Aika yrittää jotain ihan uutta, mitä tarjosi torstaina Semiotiikan seuran Oscarin päivä, jonka teema liittyi historiaan. Tilaisuuden avaaja ei esitellyt itseään, mutta oli kai Eero Tarasti. Hän mainosti uutta Kulttuuriperintöjen akatemiaa ja naurahtaen ajattelin hetken, etten ollutkaan päässyt kovin pitkälle tutuista sanoista. Mutta sitten hän sanoi, että "historian taustalla saattaa olla hypoteettisia malleja" ja putosin aika täydellisesti kärryiltä.
Panu Savolaisen raunioteemaisen esityksen aikana ymmärsin lähes kaiken, sillä olin lukenut syksyllä ajatuksiaan Niin&Näin-lehden artikkelista. Mutta ehtinyt unohtaa (jos se artikkelissa oli) rinnastuksen Ranskan vallankumouksen ja ISIS:in tarkoituksellisten kulttuurituhojen välillä. Lukekaa artikkeli, jos lehden käteenne saatte.
Antiikin tietämisen ja muistamisen käsitteiden jälkeen muistia käsiteltiin yhtä aikaa neurotieteen sekä kirjallisuustutkimuksen kannalta. Lyhennetyn Zeitgeistin etsimisen jälkeen koin olleeni oman kuplani ulkopuolella niin kauan, että happi oli loppumassa, joten poistuin paikalta, vaikka ohjelmasta oli 75% kuulematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti