Väliin Fridlund hahmotteli version 1.5, joka hallitsee semiautomaattiset (?) haut digitaaliseen tekstiin. Esimerkkitutkimuksensa terrorismin käsitteestä Ruotsissa on huomattavasti laajempi kuin omat harjoitukseni vuosien varrella, mutta silti tämä "kvali-kvantitatiivinen lukeminen" kuullosti niin tutulta ja alkeelliselta, että kuvaus "new way of digital history" lähinnä nauratti. Pitäisi kai oppia pitämään pokkansa ja väittää samaa omista (varsin epätoivoisista) 1802-hauista, joilla "olen pyrkinut luomaan kuninkaan kesämatkalle tuoretta sosiaali-ekonomista kontekstia". Tai jotain.
Mila Oiva jakoi Kalifornian tuliaisina ajatuksia uusista analyysimahdollisuuksista. Algoritmeista tekstien muutosten havaitsemiseen ja "kaikenlaisen" datan yhdistäminen yhteen analyysiin. Oiva oli kiinnostunut käyttämään tutkimukseen yksityisten ihmisten omaehtoisesti tuottamaa digitaalista aineistoa kuten venäläistä Relikva-sivustoa, jossa esitellään vanhoja esineitä.
Mutta pitäisikö ensin tehdä hyvin yksinkertaisempia asioita kuten tekstianalyysi, kysyttiin yleisöstä. Keskusteltiin myös yhteistyöstä ja siitä, miten ohjelmistoja käytetään ymmärtämättä niitä kovin syvällisesti. Fridlund mainitsi Google Booksin ja digitoidut sanomalehdet - tiedämmekö niistäkään tarpeeksi?
Kvantitatiivisen historian session aloitti Matti Sarvimäki, joka taloustieteen näkökulmasta tarkasteli evakoiden irrottautumista maataloudesta muuta väestöä nopeammin. Käytössä on erinomainen data ja analyysi näytti vakuuttavalta, mutta ehdin kirjoittaa paperiin "onko jotain taustatekijää, joka ei näy datassa?" ennen kuin Jari Ojala kommentoi evakoiden saamasta nurjasta vastaanotosta.
Sakari Saaritsa etsii yhteyksiä terveyden ja kaupunkien vesihuollon kehityksen välillä. Samuli Simelius haki Pompeijin jäänteistä varakkuuden merkkejä. Reetta Hänninen sai palkkojen taulukoinnista uusia kysymyksiä Hesarin naistoimittajien tutkintaan.
Aaro Sahari tutkii Suomen laivanrakennusteollisuutta. Valmista tilastoa rakennetuista laivoista ei ole, joten hän on kokoamassa tuhansien laivojen tiedot. Oikea asenne. Sahari on kirjoittanut projektistaan englanniksi blogiinsa. (Esityksestä opin, että on olemassa Suomen kauppalaivastotietokanta, joka sisältää tietoja Suomen kauppalaivastosta vuosilta 1921–1987.)
Kaikki esitykset nauhoitettiin ja tallenne on katsottavissa Helsingin yliopiston Unitubessa. Jos yleisökeskustelun yhteydessä on kuvaa yleisöstä ja nimelläni esittäytyvästä kyselijästä, sulkekaa silmänne ja korvanne.
— Mats Fridlund (@matsfridlund) December 2, 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti