Helsingissä koulutettu näyttelijä ja romaaninsa

Näkyikö Helsingissä vuoden 1900 paikkeilla venäläisiä sotilaita upseerien palvelijoina lastenvaunuja työntämässä? Tällaisen käsityksen saa Martha Hedmanin kirjasta Uncle, Aunt and Jezebel (1949). Sen alkuteksteissä todetaan kaiken kirjassa mainitun tapahtuneen, mutta kuvattua pidemmän ajan kuluessa.

New Yorkissa helmikuussa 1915 ilmestyneen teatterilehden kansikuvan yhteydessä kerrottiin, että Hedman oli 14-vuotias (1897?) muuttaessaan Helsinkiin ja aloittaessaan näyttelijäoppilaana. Tällaisena hänet (etunimellä Märtta) mainitaan Borgåbladetissa 28.8.1901. Digitoiduista sanomalehdistämme löysin hänet näyttelijänä vuosina 1902, 1903, 1905 ja 1910. Viimeksi mainituissa ilmeisesti ruotsalaisen seurueen mukana. (Englanninkielisessä Wikipediassa esitetty ensiesiintyminen 1905 siis liian myöhäinen.)

Ruotsista Hedman oli kotoisin ja mikään verkkoteksti ei selitä miksi hän muutti Suomeen tai sitä minkälainen yhteys häntä täällä holhonneilla enolla ja tädillä oli Suomeen. Kirja alkaa Turussa sapattikohtauksella, jossa eno harmistuu siitä, että jumalanpalveluksen aikana ei saa ostaa virvoitusjuomaa eli saa vaikutelman, ettei hän ollut aiemmin Suomessa elänyt. Mutta heillä on koti Helsingin Annankadulla, eno oli viinin tukkukauppias ja täti oli ollut kirjomassa Helsingin kaupungin keisarinnalle lahjoittamaa esinettä. Mainitaan myös, että Hedmanin äiti oli Greta-tyttärensä kanssa viettänyt kesän Helsingissä.

Yritin pitää silmällä yksityiskohtia, joista saisi kiinni. Oliko osoite tosiaan Annankatu 30? Ulkomaisen konsulin kesävierailu on varmasti mainittu sanomalehdissä, mutta nimensä muutettu. Lupaavimmalta vaikutti puhuvan papukajan katoaminen, mutta löytämissäni ilmoituksissa ei ollut sopivia nimiä.

Historian tapahtumista sortovuodet tulevat mainituksi. Hedman kuvaa vuotta (mikä?), jolloin venäläiset viranomaiset kielsivät kostona edellisen vuoden vapun vietossa Kaivohuoneella soitetusta Marseljeesista Runebergin päivän perinteisen vieton. Mutta helsinkiläiset kokoontuivat kuitenkin kävelemään Esplanadin puistoon ja patsas valaistiin kahdesta ikkunasta, Hotelli Kämpin ja tunnetun lääkärin.

Kirja on sujuvaa ja mielenkiintoista kuvausta, jota voi suositella englanninkielen taitoisille lämpimästi. Ehkä samat tarkkailutaidot, jotka veivät Hedmanin näyttelijäksi, tekivät hänestä hyvän kirjoittajan. Myöhempi kirjansa Mathias and Mathilda kuuluu myös Pasilan kirjaston Helsinki-kokoelmaan ja kun nimet ovat samat kuin enolla ja tädillä ensimmäisessä kirjassa niin ilmeisesti kyse on jonkinlaisesta jatko-osasta.