Syyt nuijasotaan (runomuodossa)

Alla kesäopiskelulleni ajankohtaista historian popularisointia Weitikassa 7/1872? Eipä oikeastaan vaan osa ajan kielipoliittista taistelua, jossa historialla oli (tietenkin) roolinsa. Onkohan tästä jotain tutkimusta? 

Historian ja politiikan yhteyksistä esityksiä parin viikon takaisesta seminaarista nyt nähtävillä YouTube-kanavalla Historians without Borders. (Kuva yllä tietenkin Akseli Gallén-Kallelan freskosta, Ateneum 3/1900.)

Nuina aikoina entysinä,
Vanhempina vuosinamme,
Päivinämme parempina
Ajoi Suomi asiansa,
Teki itse tehtävänsä;
Omin neuvoinsa osasi
Tehtävänsä tehdä tyyni.
Viel' ei ollut vieras valta
Sekä mahti muulta maalta
Suomalaiseen sattununna,
Kansahamme kajonunna,
Vaan kun kului kuuta monta,
Viikko aikoa vierähti,
Tul' tuo ruma ruotsalainen
Meidän maalle muukalainen,
Joka suurella sodalla
Valloitti väkivihalla
Meidän Suomemme suloisen,
Maamme mesi arvoisen.
Opin se luotti uutta laija,
Laittipa oman lakinsakin.
Virkamiehet vielä viskoi,
Meren yli meille laittoi,
Jotk'oil kansa kyllä kurja,
Vieras varsin vihattava,
Peijakkaana pelättävä.
Nää puhuikin pulskasti,
Röyhkyästi röykytteli,
Ruotsin kieltä ruokotonta
Sijan saksan sokerrosta.
Mist' oil asia alkua,
Miks' teko mikin tehtävä,
Sit' ei he puhtaaksi puhunut,
Eikä selväks selittänyt
Nämä ruojat Ruotsinnmaalta,
Herramme heittiö-sukuiset.
Ruoska näille ruuan laittoi,
Seiväs selvitti asiat
(Näet) Paalakka pahemmat kohdat,
Piiskan nauha pikkuisemmat,
Veron otto heill'ol virka
Sekä lajin seuruhutos.
Mut ei he tehnyt tätä tarkoin
Pohjin myöten perustusten,
Tämän ajan asetusten,
Verot he laittoi laarihinsa,
Kupar' loudut kukkaroonsa;
Asettivat asetukset,
Kaikki lajit laittelivat
Hyötyläillensä hyväksi
Apuriksi aatteillensa. 

Tästä kansa kuninkaassa
Valittivat valtijaassa,
Jott'ois vääryys vähentynyt,
Pahat kohdat parannunna.
Vaan herrat tuohon keinon keksi
Asiansa aprikoitsi:
Vääräks vääns' he asiamme,
Sekä väänsi että käänsi
Aina syyksi meikäläisen,
Surmaksi sen Suomalaisen.
Mistäs otti meikäläinen
Apua nyt tarttevainen
Mistä puolen pitämystä,
Mistä turvaa, tukinetta?
Eipä muuta mahtanunna,
Kun vihastua varsin kovin
Sekä kostoa kovasti
Herrojamme heitiöitä;
Nuijapuulla nutikoija
Antaa aika läsähyksen,
Joka kostosta kestäisi,
Oisi palkka pahuudesta.