Katsellessani hollantilaisia teoksia Petter Sund -inspiraatioksi oli pakko huomata niiden ruuanlaitto. Mistä tuli ensinnäkin mieleen se, että aikamatkailussa kuolisin nälkään jokseenkin heti, sillä menneisyyden meiningillä en saisi edes puuroa aikaiseksi. Ja toiseksi englantilaisten kartanoiden massiiviset takat. Suomessahan ruokaa laitettiin (savutuvista päästyä) sellaisissa ulkomuseoista tutuissa kivimuureissa.
Vai laitettiinko? Siis 1600-luvun Helsingissä? Minulla oli muistikuva, että Jaana Mellanen oli kirjaan
Helsinki Helsingin alla. Kaupunkiarkeologiaa sarjakuvina uunin piirtänyt. Tarkistin ja Snellmaninkatu 4-6:ssa esiin kaivettu Petterin aikalaisen talo oli saanut monen sivun käsittelyn, mutta uuni näkyi vain perustuksena valokuvassa. Suorakulman päällä on voinut olla lähes mitä tahansa. Paitsi ei hollantilais/englantilaista takkaa.
Lainasin kirjastosta Alfred Kolehmaisen ja Veijo A. Laineen
Suomalaiset uunit (1981) ja kirjan
Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia (1989). Molemmissa oli perusteellisen oloista tieoa, mutta ymmärryksen sijaan kasvoi epätietoisuuteni historiallisesta kehityksestä ja siitä käytössä olevasta tiedosta. (Tällä viikolla Ennen ja nyt- verkkolehdessä julkaistu
Andrei Kalinitchevin artikkeli Muuttoon savupirtistä takkatupaan tarvittiin tiiliteollisuutta ei viitannut kumpaankaan kirjoista, ei noteerannut Tursiannotkon liettä ja esitti useimmat asiat ilman mitään lähdeviitteitä. Pettymys.)
Ajallisesti ja maantieteellisesti lähin kuva on
Pehr Geringiuksen kaiverrus, jota käytettiin Cajsa Wargin keittokirjan kuvituksena vuodesta 1755 alkaen, mutta lautasten sijoittelu viittaa siihen, ettei realismia ole välttämättä tavoiteltu. Ruuanlaittopaikka näyttää hollantilaiselta, joten herää epäilys, että keittiöön kurkistamisen sijaan on lähdeaineistona käytetty eurooppalaisia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti