Jälkikäteen luettuna ymmärrän osittain niitä, joiden mielestä Rahakabinetti-blogin tekstistä Kansallishäpeä & -museo ei selvästi erottunut, mistä kirjoittaja oli tuohtunut, mutta yhdistettynä myöhempään epilogiin viesti on minusta selvä. Tuore rahalöytö oli Kansallismuseossa asetettu esille minimalistisella tekstillä, joka ei tarjonnut minkäänlaista kontekstia esineille eikä kokonaisuudelle. Vaikka tutkimusta ei ole edes aloitettu, niin parempaankin olisi pystytty. Eli alkuperäisin sanoin
Näyttelystä puuttui asiantuntijuus kokonaan: sisältöä ja informaatiota oli vähemmän kuin 6. luokkalaisen historian esitelmässä.Kirjoittaja näkee, että museoiden pitäisi vastata myös esineistä ja historiasta kiinnostuneiden tarpeisiin, mistä luonnollisestikin olen samaa mieltä. Sen sijaan lausetta "museoon pettyminen on lähes tabu", en voi (omien kirjoitusteni jälkeen) allekirjoittaa, mutta olen kylläkin kerta toisensa jälkeen pettynyt museoista ja niiden näyttelyistä kirjoitettuihin teksteihin, joissa tyypillisesti on ihastelua ja nättejä kuvia. Onko kulttuurihistoriallisessa museossa käynti onnistunut, jos päällimmäiseksi jää ajatus "siellä oli ihanaa"?
Petyttyäni itse Helsingin uuteen kaupunginmuseoon oli helpotus löytää yksi blogiteksti, jossa oli edes ripaus ajattelua. Mielelläni lukisin myös sellaisen, jossa näyttely on jollain tavalla avannut ajatuksia kaupungin historiasta, sillä haluaisin ymmärtää miten se onnistuu.
Ja toki haluaisin lukea analyytisen kriittisiä tekstejä muistakin museoista. Mistä tuli mieleen, että Museoholistin loki ei ole päivittynyt maaliskuun jälkeen. Toivottavasti palaa linjoille. Tuttavani kirjoittama Museokorttikesä lienee saanut pysyvän pisteensä, mutta on sentään vielä luettavissa.
Pakko kysyä, onko mielestäsi niin, että museoon ihastunut ja tyytyväinen teksti ei sitten voi sisältää "ripausta ajattelua"? Eli vain kriittisyyskö on ajattelua?
VastaaPoistaKolahti ehkä omaan nilkkaan, koska olen muistaakseni kirjoittanut jokusen kerran melko ihastuneita museotekstejä blogiini, mutta kyllä nekin ovat ajatustyötä vaatineet. ;)
Noin muuten pitäisi kyllä tsempata museokäynneissä (ja niistä kirjoittamisessa). Ehkäpä kesällä taas.
Olisi pitänyt jättää sana kriittinen pois ja korostaa analyyttisyyttä. (Jota en itsekään aina tarpeeksi käytä.) Siis näkemysten perustelua samaan tapaan kuin hyvissä kirjablogeissa.
VastaaPoistaAnalyyttisyys on kyllä tarpeen ja näkemysten perustelu, teemassa jos toisessakin. Toisaalta itse nautin myös puhtaasti hurmaantuneiden kokemusten lukemisesta, jos ne on kirjoitettu hyvin. (Tosin hyvä kirjoittaminen edellyttääkin juuri niitä näkemysten perusteluja, heh). Aikansa ja paikkansa kullekin, luulisin.
VastaaPoistaMinä voin kyllä allekirjoittaa museoon pettymisen.:) En nyt tarkoita tätä Kansallismuseon näyttelyä, koska en ole nähnyt sitä, vaan puhun yleisellä tasolla. Tosin en ollut tullut ajatelleeksi "tabua" tai museoiden arvostelua, vaikka itsekin olen joskus niistä kirjoittanut.
VastaaPoistaToki museosta saa myös hurmaantua, eipä siinä mitään.:) Näitä kokemuksia mahtuu omaan elämääni myös.
Pettymyksenä ajattelen kansallista renessanssi-museota Pariisin lähellä. Ehkä siksi, että odotin siltä paljon enemmän. Jäi valju kokemus, vaikka ottamieni valokuvien perusteella muisteltuna siellä toisaalta oli hienoja esineitä. En vain saanut kokemusta, että se olisi kertonut renessanssista aikakautena juuri enempää kuin moni ranskalainen sen aikakauden linna.
Suosikkejani puolestaan ovat Turun Aboa Vetus ja Innsbruckin Folkskunstmuseum. Jälkimmäinen jäi mieleen paikoitellen jonkinlaisena tilataidekokemuksena.
Pitänee napata tästä ajatus, että voisin ruveta kirjoittamaan museoista enemmän.:)