Historiaakin kirjoittanut Lagervall

Kansalliskirjaston Klassikkokirjaston mukaan Jakob Fredrik Lagervall "on jäänyt historiaan nimenomaan draamakirjailijana, hän kirjoitti myös runoutta ja proosaa." Verkkohaulla tulee helpoimmin esiin Macbeth-mukaelmansa Ruunulinna (Kansalliskirjasto, Project Gutenberg), joka Matti Rissasen mukaan on "enemmän huvittava kuin arvokas".

Wikipedian esittelyssä tuodaan esiin myös Lagervallin historiankirjoitusta.

Hänen vuonna 1855 julkaistu kirjansa Jaakot - alkuperäinen kertoelma (Åbo Akademi pdf, Kansalliskirjasto, Vaara-kirjastot) käsittelee Wikipedian mukaan "Korpi-Jaakko" Steniusta ja poikaansa "Koski-Jaakko" Steniusta ollen "myös taloushistoriallinen käsitellen Joensuun alueen elinkeinoelämän kehittymistä 1700-luvulta alkaen".

Lagervallin sotakokemuksistaan kirjoittama muistelma En karelsk jägares sorgliga minnen (Suomi 1866) ei ole kovin omakohtaisen oloinen. Värikkäämmän kuvan miehestä ja elämästään saa Lauri Suomalaisen kirjoittamasta tutkielmasta (Suomi 1903).

Siinä Suomalainen mainitsee, että

Vanhoja ruotupataljoonia hävitettäessä syntyi kysymys, miten on meneteltävä pataljoonien rahastojen kanssa. Itsekukin pataljoona päätti erikseen tästä kysymyksestä. Kun se Lagervallin pataljoonassa tuli esille, oli yleisenä mielipiteenä, että rahat pitäisi jaettaman. Silloin Lagervall - jonka mielipiteelle muuten pantiin paljon painoa - toi ilmi vastaehdotuksen, osoittaen, miten väärin olisi asettua esiintuodulle kannalle. Hän puolestaan ehdotti rahoja lahjoitettaviksi Suomen Yliopistolle erityisen stipendin perustamista varten, johon etuoikeus olisi lahjoittajien jälkeläisillä. 1808-vuoden urhoissa voitti tuo jalo ehdotus yksimielisen kannatuksen ja rahasto lahjoitettiin niin yliopistolle. Esimerkkiä seurasi kohta Kuopion pataljoona.

Kauanko rahastot jakoivat stipendejä ja moniko mahtoi saada niitä sukulaisuuden perusteella? Yliopiston nimikkorahastojen sivu ei auta eteenpäin.

Kuva Vänrikki Ståhlin runon kuvitusta, Kansan lehti 17.6.1882