Arkistohauista krinoliineihin maantieojassa

Krinoliiniesitystä tammikuussa tehdessäni tuli viime tingassa mieleen arkistoaineistot. Tein yllätyshyökkäyksen SKS:n kansanperinnearkistoon, jossa päivystäjä oli oitis ohjaamassa minua SLS:lle, sillä krinoliinit yhdistyivät mielessään säätyläisiin, josta tiedetään enemmän ruotsinkielisellä puolella. (Tosin heistä on kyllä kertomusaineistoa SKS:ssäkin.)

Pilapiirros. Åbo Underrättelser 30.3.1861

Vakuutin, että vannehametta oli myös suomenkielisellä maaseudulla käytetty ja arkistoammattilainen löysikin sitten hakusanalla pari 1930-luvulla kirjattua tietoa. Ne olivat niin myöhäisiä, että suhtauduin varauksella enkä loppujen lopuksi käyttänyt näitä sanomalehtiaineiston tukena.

Vasta esityksen pidettyäni huomasin, että Maija-Liisa Heikinmäki alushousututkimuksessaan mainitsee krinoliinin viitaten SKS:n säilyttämään aineistoon. Niinpä artikkelitarjoukseni tultua äskettäin hyväksyttyä lähdin takaisin arkistoon. Nyt löytyi useita käsikirjoituksia 1800- ja 1900-luvun vaihteesta, joissa mainittiin hameiden kuvailussa krinoliinit, vaikka nämä eivät esiinny jaetussa kysymyssetissä. Olin siis oikeassa aavistuksessani, että moisesta muoti-ilmiöstä ei kaivattu tietoa, mutta väärässä kuvitellessani, ettei siitä olisi muistitietoa.

Olin väärässä muussakin. Vuosien varrella olen käyttänyt kansanrunousarkiston aineistoja monissa kirjoissani ja rutiinilla pyysin ja täytin julkaisulupalapun arkistossa käydessäni. Sittemmin käydyssä spostikeskustelussa kuitenkin selvisi, ettei moista vaadita kuin suorien lainauksien esittämiseen. Vapauttavaa.

Siis omin sanoin N. Ruususen kirjoituksesta Puvut koristuksineen Harjavallassa ja sen naapuripitäjissä Kokemäellä ja Nakkilassa (1903, s. 275-277. E60, SKS) otsikossa luvattu tarina. Sen mukaan krinoliinin olivat ottaneet käytöön Harjavallan kappalaisen Gråån ja Kokemäen nimismiehen rouvat. Nämä sattuivat kohtaamaan maantiellä hameinensa ja sotkeuivat niin, että päätyivät molemmat maantien ojaan. Jossa oli kevätsateiden jäljiltä runsaasti vettä.

Seuraavassa saarnassaan Gråå (joka sivumennen sanottuna oli se pappi, josta on muistoja sananparsissa ja myös toisaalla SKS:n kokoelmissa) käytti sitten teemaa "ken toiselle kuoppaa kaivaa se itse siihen kaatuu". Ruususen tulkinnan mukaan tämä viittasi siihen, että kyseinen tienpätkä oli pappilan vastuulla ja ojat siihen oli kaivettu nimismiehen vaatimusten mukaisesti.

Saarnasta nimismies suuttui niin, että määräsi tiet niin leveiksi, että niillä mahtuu kolmet kärryt kulkemaan toisiinsa koskematta.