lauantai 16. huhtikuuta 2016

Hack4Fi-gaalasta ja arkistouutisista

Keskiviikkona pidettiin vuoden Hack4Fi-gaala SLS:n tiloissa. Alkupuheissa Sanna Marttila kertasi AvoinGLAM-toiminnan saavutukset neljältä vuodelta. Minulta oli mennyt ohi tuorein eli kouluille tarkoitettu työpajapaketti Kuvatus. Sen ohjeistuksessa on erinomainen kohta: "Jos haluat julkaista valmiin tarinasi netissä tai jakaa sitä eteenpäin: kirjoita alkuperäisiin kuviin niiden ottajan tai omistajan nimi sekä lisenssi, jos niin vaaditaan."

Kuviin liityi myös edellisen vuoden Hackathoniin osallistuneen Vahur Paikin Sift.pics-esittely. Selaimessa tai Android-sovelluksessa voi lisätä kuviin nopeasti yksinkertaista metadataa ja samalla saada eteensä uusia satunnaisia kuvia. Paikin oma huomio oli, että näin tulee tehtyä uusia huomioita ja metadatan valintakysymyksen perusteella kiinnitettyä huomiota johonkin uuteen asiaan, vaikka kuva olisi ennestään tuttu/nähty.

Esillä Eric Sundströmin kuva Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. CC BY 4.0
Palvelusta saadaan tuotettu metadata alkuperäisen tarjoajan käyttöön. Ainakin Finnassa tämän mahdollisuutta selvitetään (FB-kommentin mukaan). Mielenkiintoista olisi nähdä ensimmäiset sosiaalisesti tuotetut metadatat valtakunnallisessa portaalissa. Palvelun rakenne takaa, ettei data ole "mitä tahansa", mutta en tiedä oliko siihen rakennettu päällekkäisyyttä, jolla varmistettaisiin laatua. Ehkä, sillä näin on Paikin päähankkeessa eli Ajapaikissa.

Tämän vuotisista projektiesittelyistä oma ja yleisön suosikki oli Ye Olde Giffes, jossa tekijänoikeusvapaista mykistä elokuvista oli poimittavissa / oli poimittu gif:jä, joista sai rakennettua yksinkertaisesti omia minifilmejä. Toistaiseksi vasta demo, mutta konsepti vaikutti freesiltä ja käytettävältä.

Hackathonin yhtenä tavoitteena (muistaakseni) on saada uusilta ihmiltä uusia ideoita. Esityksiä kuunnellessani tuli kuitenkin ajateltua, että uudetkin ihmiset "keksivät" juttuja, jotka ovat ennestään nähtyjä. Tai tuntuivat siltä.

Innostavin tilaisuuden anti tuli lopuksi kuohuviiniä juodessa kun Tomi Ahoranta Kansallisarkistosta mainitsi alkamassa olevasta projektista. Siinä suomalaisten kotiarkistojen asiakirjoja digitoidaan Arkistolaitoksen standardien mukaisesti (toivottavasti ei kuitenkaan tarpeettomasti harmaasävyisesti) aluksi viidellä paikkakunnalla ja kuvat viedään Europeanaan. Ikaalisissa aloitetaan. Ahoranta oletti, että olisin tästä kuullut, mutta en, enkä onnistunut Arkistolaitoksen sivuiltakaan lisätietoa tai edes projektin nimeä löytämään.

Mutta löysin arkistoasioiden uuden viestintäkanavan eli FB-ryhmän, jonka tiedotus oli myös mennyt ohi. Sieltä löytyi tällä viikolla julkaistu raportti helmikuisesta käyttäjäkyselystä koskien sähköistyvästä tutkimusprosessista tutkijoille esiin nousevia tarpeita. Itse en tähän vastannut, mutta kiitettävän lyhyen raportin mukaan vastaajista kolmasosa oli sukututkijoita.

Digitoitujen aineistojen tutkimuksessa vastaajien hyödyntämät työkalut "olivat tekstinlouhintaan tarkoitetut sovellukset sekä paikkatietoon ja georeferointiin tarkoitetut työkalut." Itse en olisi tähän osannut sanoa mitään, kun "työkaluni" on kuvalinkkien keräily, jota auttaisi varmasti pysyvät URLit. Ja ehkä joku työkalu ja/tai metodikin? Mutta raportin kirjoittaja oli yllättynyt siitä, että "vain harvalla vastaajalla oli kokemusta sähköisten tutkimustyökalujen käytöstä tai edes tietoa niiden tuomista mahdollisuuksista".

Käynnistyneeseen READ-projektiin liittyen "Kiinnostus automaattiseen käsinkirjoitetun tekstin tunnistamiseen on vastausten perusteella suuri. Tosin useampi vastaaja esitti samalla epäilyksensä kyseisen teknologian toimivuudesta." Yllä mainittu sosiaalinen metadata on myös esillä:
Seitsemännessä kysymyksessä kysyttiin tutkijoiden kiinnostusta omien tutkimusaineistojensa indeksointiin tai metatietojen rikastamiseen. Suhtautuminen sosiaalisen metadatan tuottamiseen oli hyvin myönteistä ja monissa vastauksessa nousi esiin sen tuomat hyödyt. Vastaajien mukaan toteutustavan täytyisi kuitenkin olla mahdollisimman yksinkertainen ja käytettävyyteen tulisi panostaa jo suunnitteluvaiheessa. Yksi kielteisen vastauksen antaneista tutkijoista muistutti, että tämänkaltaisesta työstä ei akateemisessa maailmassa valitettavasti saa tunnustusta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti