tiistai 29. maaliskuuta 2016

Sukututkimusta ja kulttuuriperintöä, viikko 3

Sukututkimuskurssilla esiteltiin peruslähteinä valtionhallinnon syntyneet/vihityt/kuolleet, kirkolliset lähteet ja väestönlaskennat. Kaikki esimerkit ovat edelleen Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista eli kovin eksoottiseksi kurssi ei taida muodostua. Tällä kertaa harjoiteltiin perhetaulun täyttämistä. Paperille. Lyijykynällä. Merkitsemättä lähteitä. I was not impressed.

Kurssi Kulttuuriperintö ja nykyaika otti askeleen menneisyyteen. Renesanssin aikana syntyi "uudenlainen käsitys menneen ja nykyhetken eroista". Arvostettiin antiikkia ja löytöretkien myötä saatiin (varmaankin?) uusi ymmärrys eurooppalaisuudesta. (Kuva kirjasta Mexican and Central American antiquities, calendar systems, and history (1904)) Aineistoja kerättiin ja järjestettiin, mutta ei tutkittu teoreettisesti. Valistusaika toi systemaattisuutta ja luokittelua.

Romantiikka ja nationalismi herätti kiinnostuksen kansankulttuuriin 1800-luvun alusta alkaen. Suomen kehityksestä Immonen nosti esiin Fanny Churbergin vuonna 1879 antaman kehoituksen käsitöiden keruuseen. Vuosisadan aikana meillä ja muualla syntyi kulttuuriperintöä kerääviä ja/tai hoitavia instituutioita.

Nykykeskustelussa Immosen mukaan kulttuuriperintö on joko 1) Virallinen ja Vakava Asia, jonka arvo itsestäänselvyys, 2) menneisyyden karnevalisointia tai 3) kriittistä kulttuuriperinnön tutkimusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti