Pääkallojen paluu - uudestaan

Kaikki selviää aikanaan. Kaksi vuotta sitten lainasin pitkät pätkät Muinaistutkijan artikkelia, joka kertoi suomalaisen ihmisluukokoelman historiasta, mutta jätti epäselväksi sen nykytilan. Eilen Ylen Kulttuuricocktail julkaisi Tuomas Karemon artikkelin Outoja tutkimusmenetelmiä ja mystisiä merkintöjä – Suomen suurin ihmisluukokoelma herättää kysymyksiä, joka kannattaa lukea kokonaan. Mutta muistiinpantakoon, että 2016 ihmisluukokoelma on "Luonnontieteellisen museon vintillä", jossa toimittaja tutkijan kanssa katsoo "teräsoveen liimattua paperia. Siinä lukee lakonisesti Luukokoelma Ihminen. Oven takaa löytyy 1500 pääkalloa ja laatikkokaupalla luita." "Luonnontieteellisen museon henkilökunta ei tunnu tietävän kokoelmasta juuri mitään. Se päätyi heidän vintilleen organisaatiouudistusten yhteydessä."

"Jo alusta lähtien kokoelmaa leimasi epäsystemaattisuus ja huono dokumentointi", mutta "Yhdeltä hyllyltä löytyy rikollisten pääkallot, joita on jäljellä 50 kappaletta – osa niistä on ajan saatossa hävitetty. Niihin on kirjoitettu vangin nimi, ikä ja rikos. "Juopumus" lukee kauniilla vanhalla kaunokirjoituksella eräässäkin otsassa. " "Kokoelman luettelot ja kirjallinen materiaali on viety viikkoa ennen käyntiämme toiselle puolelle kaupunkia Helsingin yliopiston varastoihin." Ei siis arkistoon?

Itse luukokoelma on nyt vain ongelma.

Aiheeseen liittyvää Ruotsissa digitoitua kirjallisuutta

• Retzius, Anders: Om formen af nordboernes cranier. 1843 
• Retzius, Gustaf: Das Gehirn eines Lappländers 1891 
• Europaeus, David Emanuel Daniel: Ett fornfolk med långskallig afrikansk hufvudskålstyp i norden, bestämdt till språk och nationalitet, jemte finskungerska omdömen. 1873

Kuva kirjasta "X-ray" (1921)