perjantai 25. maaliskuuta 2016

Historiapolitiikasta

Olin toissapäivänä ensimmäistä kertaa aikuislukion avoimella oppitunnilla. Puhumassa oli otsikolla Nykypäivän suomalaista historiapolitiikkaa Turun yliopistosta Matti Jutila, jonka pedagogisella ammattitaidolla tunti pysyi kasassa vaikka opiskelijoille tuli mieleen paljon asioita, jotka oli jostain syystä sanottava heti ääneen.

Vedoten Anthony D. Smithiin Jutila totesi, että kansa(kunta)a määrittää osaksi yhteiset myytit ja historialliset muistot. Mutta painotti, että kansakunnilla ei ole yhteistä muistia vaan historiallisia kertomuksia ja myyttejä. Kansallisissa historiallisissa kertomuksissa tapahtumia yksinkertaistetaan. Esittämällä kansakunnat yhtenäisinä historian toimijoina. Joko kokonaan hyvinä tai pahoina. Vastarintana näille kertomuksille toimii muistitieto ja akateeminen (!) historiantutkimus. (Aarno Karimon piirros ote Ampiaisen 13/1910 kannesta)

Esimerkkinä historiankäytöstä oli tietenkin viime sodat ja erityisesti niiden uuspatrioottinen tulkinta, jossa korostetaan Neuvostoliiton hyökkäyksestä syntynyttä talvisotaa ja vuoden 1944 torjuntavoittoa sekä erillisrauhaa. Muut vaiheet vaietaan. Yksi yleisöstä kommentoi "kuka tuollaista luulee, onhan ne kirjoissa". Mutta vierestä jossain opettajana toimiva todisti koulukirjojenkin tuottavan tällaista kuvaa tapahtumista. Hänen oppilaistaan "puolet" ovat kokeessa sitä mieltä, että sekä talvi- että jatkosota olivat puolustussotia ja Suomi voitti molemmat sodat.

Jutilan pääfokus oli siinä miten viittaukset sotiin olettavat, että kaikki sotineet miehet olivat suomenkielisiä, heteroita ja ev. lut.-kirkkoon kuuluvia. Juutalaisista taistelijoista puhuttiin viimeksi viime viikon antisemitismiluennolla, joten kuuntelin "joo, joo"-fiiliksellä. Tataarit, romanit, homoseksuaalit,... Mutta Jutila oli säästänyt (johan minä kehuin pedataitoja?) viimeiseksi minulle (ja ehkä muillekin) yllättävimmän vähemmistön eli venäjänkieliset.

Seuraavan kerran kun puhutaan talvisodan hengestä yritän muistaa kääntää sen yhtenäisyydeksi ja johtajien kyseenalaistamattomuudeksi ennen viestin muuta tulkintaa.

Historiatietoisuudesta ja -politiikastakin on ollut varastossa opinnäytelinkkejä (yms.) niin kauan, että läiskäsen ne tähän vaikka vasta eilen oli linkitystä viimeksi. Suurin osa Ruotsista, missä miettimisen aihetta siinäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti