Muun muassa traaginen tarina

Kirjastotietokantaharhailu toi käteeni yhden Mikko Eräsen kirjan ja sitä selattuna varasin miehen muutkin kirjat. Kolmesta kaksi osoittautui tietokirjallisuudeksi. Eräsen taustasta ne eivät paljastaneet muuta kuin kiinnostuksen tavallisempien ihmisten historiaan.

Kinttupoluilta ja valtateiltä (1983) on rakenteeltaan ja sisällöltään yksinkertaisemmin kuvailtavissa. Eränen on kuvannut museoita, muistomerkkejä ja paikkoja, joihin liittyvää historiaa hän on avannut journalistisella tyylillä. Sopii vaikkapa talvi-illan nojatuolimatkailuun, jossa voi saada myös ideoita seuraavan kesän retkille.

Siitä huolimatta he elivät. Kansanelämän kuvauksia menneiltä vuosikymmeniltä (1973) koostuu myös lyhyistä jutuista, joiden aiheet ovat hyvin vaihtelevia ja lähteet paljolti tuntemattomia. Kirjaston kappale oli valitettavasti painotalossa koottu väärin ja osa minua kiinnostavia otsikkoja puuttui kansien välistä.

Eniten minua kiinnosti tapahtumasarja, jota Eränen ei katsonut voivansa "välittää edelleen sellaisena" (s. 200-201). Häveliäisyyssyistä. Eräsen intressi on todennäköisesti ollut aateliston mustaaminen, itseäni kiinnostaa kuvattu naiskohtalo.

Tarinan päähenkilö on Sääksmäellä vuonna 1783 syntynyt Hedvig Antintytär. Hän lähti vuonna 1801 palvelukseen Hausjärvelle Karan kartanoon, jota isännöi Konow-suku. Maaliskuussa 1803 Hedvig synnytti aviottoman lapsen, jonka isäksi Eränen nimeää vänrikki Karl Johan von Konowin.

Tämä vänrikki muutti isänsä kanssa vuonna 1803 Janakkalan Leppäkosken kartanoon. Samalla muutti myös Hedvig ja perheen talousmamselli Maria Frisk. Janakkalassa Hedvig tuli jälleen raskaaksi ja Eränen pitää syypäänä jälleen vänrikkiä.

Maria Friskille tuli asiaa Hausjärvelle. Hänen paluumatkallaan oli Hedvig vastassa Ryttylässä, jossa hän "tappoi mamselli Maria Friskin päähän suunnatuilla kirveen iskuilla". Kirveen Hedvig oli pyytänyt lainaksi Männistön torpasta.

Hedvig vangittiin ja hän synnytti Hämeen linnassa keväällä 1804. Kesällä 1805 hänet "mestattiin ja ruumis poltettiin Turengin keskustassa Kuumolan tien haarassa."

Saman jutun hieman eroavin yksityiskohdin on kertonut Juha Vuorela blogissaan tammikuussa 2009.