Esiäidin vaatevarasto

Yli kuusikymmentävuotias nainen hautaa miehensä Helsingin pitäjän kirkolla 1735 ja kuolee itse Tukholmassa marraskuussa 1736. Onko hän tässä välissä ehtinyt laittaa garderoobinsa uusiksi vai edustaako perukirjan vaateluettelo suunnilleen samaa tyyliä, jossa Anna Helena Bock esiintyi Petter Sundin vaimona Munkkiniemessä? Tähän en tule saamaan vastausta, mutta kyseisen vaateluettelon voin yrittää käydä läpi.

Ensimmäiset vaatekappaleet - todennäköisesti hihaton kaapu (kåpa) ja jakku (kiortel) - ovat mustasta "armosin"istä, jonka SAOB selittää olevan taftinomaista silkkiä. Näiden jälkeen on listattu ikivanha mustasta ja valkoisesta puolisilkistä valmistettu cassaquin, joka sekin on jonkinlainen jakku. Aloitettu päälimmäisistä vaatteista?

Toinen cassaquin on mustasta silkkidamastista.  Sacc tarkoittanee 1700-luvun alussa muotiin tullutta leninkiä, joka Wikipedian mukaan oli muotoilematon edestä ja takaa eli jokseenkin säkki. Väri on musta, mutta kangaslaatua en hahmota. Samasta on tehty seuraava ikivanha jakku (kiortel) ja toinen sellainen kuluneesta sarssista. Viimeisenä liivi (livstycke) kalminkista. (Tarkistin nykysuomen sanakirjasta, että on suomen kielen sana. Oma häpeä(ni), ettei tiedä mitä tarkoittaa.)

Sitten pitkä liivi tai jonkinlainen takki (kofta) mustasta flanellista. (Värisanojen kanssa on ollut vähiten ongelmia tähän asti.) Toinen vastaava kattuunista. (Ks. kommentti Nykysuomen sanakirjasta edellä) Hups, kehuin värittömyyttä ennen aikojaan. Nyt ruskea silkkinen jakku (tröija), jossa kultabrodeerausta. Kuullostaa upealta, mutta arvoa vain kolme yksikköä. Samanarvoinen on hieno liivi, jonka määre noppskans (?) ei avaudu. SAOBin mukaan nopp-alku viittaa nyyppyisyyteen. Skans yhdistyy vesistöihin ja merelle, mutta SAOB tarjoaa yhden kankaankin.

Pieni naistenlaukku (pung), jossa sivussa sinistä samettia. Musta jakku (tröija), jonka määreet jäävät selvittämättä. Kattuunijakku (kiörtel), ikivanha joku.

Myssy (bindmössa) mustasta flanellista. Google tarjoaa bindmössa sanalla kuvia tykkimyssyistä, mutta ajoitukset ovat 1700-luvun loppua tai 1800-lukua. Esiliina mustasta armosiinista selkeämpi, samasta kankaasta tehty päänpeite (huva) taas haastavampi. Kaksi vanhaa bindmössaa, toinen ruskeasta silkkidamastista ja toinen mustasta jostain.

Bindmössat ovat olleet Anna Helenan juttu? Vanha sellainen valkoisesta noppskansista, jota jo edellä ihmettelin ja toinen valkoinen damastista. Vanhat vanttut ovat silkistä, uuu... ja toiset muuten vaan hienosta (eli ohuesta?) langasta. Sitten 29 syliä jotain ja 16 1/2 syliä jotain muuta.

Loppusuora. Vanha kattuunialushame (stubb), ruskeasta kankaasta jotain, ikivanha harmaa joku ja rikkinäinen ruskea kangastakki (kappa).

En ottanut alkusanoissa huomioon suruaikaa. Oliko tapana pukeutua mustaan? Tuskin tapana hävittää vanhoja vaatteita, joita Anna Helena on kylläkin voinut ennen lähtöään lahjoittaa tyttärilleen. Mutta voinen kuvitella hänet melko maanläheisessä värityksessä Helsingin kaduille ja pitäjän kirkolle. Mutta en kotikutoiseen karkeaan kankaaseen paljain päin!

(Lähde: Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning F1A:117 (1737-1737) Bild 9900 / sid 975 (AID: v222432.b9900.s975, NAD: SE/SSA/0145a))