tiistai 22. joulukuuta 2015

Parrasta merenkulun tapoihin

Kuuntelin ja katselin YouTubesta Richard J Evansin esityksen The Victorian Beard (osa luentoaan The Victorians: Gender and Sexuality). Onkohan joku analysoinyt suomalaisia partoja ja niiden yhteyksiä kansainväliseen muotiin?

Sanomalehdet olisivat moiseen tuskin paras mahdollinen lähde, mutta koetin silti. Päällimmäisissä tuloksissa oli niin mielenkiintoinen osuma, että jätin läpikäynnin kesken. Toimelan Elias kertoi linjakasteesta 1850-luvun tyyliin:
Merellä on myös sen mukainen keino, jonka läpi pitää jokaisen vissejä paikkoja ensikertaa kulkevan merellä olijan käydä, ellei hän lupaa maalle päästyään laittaa väelle jotakuta suuhun panemista. Tämä keino on parran ajo, josta ei vaimopuoletkaan voi päästä vapaiksi. Paikat, joissa tämä temppu tulee eteen, ovat Tanskan eli Juutin salmi, Gibraltarin ja Dardanellein salmet kuin myös päivän-tasauslinja. 
Elias ei ollut vielä ennen käynyt Kööpenhaminaa etempänä. Mutta nyt tultiin Tanskan salmeen. Muutamana aamuna, kun Elias korjaili purjetta laivan täkillä, nousi keulasta mies, jolla oli polviin asti ylettyvä parta, pitkä tukka, punanen jakku päällä ja suuri puinen sapeli kädessä, ja tuli kumppaninsa kanssa Eliasta kohti. Kumppanilla oli terva-pytty ja iso nahkuri kädessä. 
Mies, kiljasi partaniekka sapeliaan heiluttaen, mistä olet tullut tänne minun valtakuntaani? Minä olen meri-jumala Neptunus, joka en salli ketään ensikertaa kulkemaan ilman partaansa ajamatta tämän salmen läpi isompaan pohjan mereen. Hoi apulaiseni, tuo tänne parta-suti ja saippuaa! Samassa likeni apulainen kantaen tervapyttyä, johon oli pantu pikiöljyä ja jauhettuja hiiliä. 
Elias kysyi, eikö meri-jumala sallisi hänen partaa ajamatta mennä salmen läpitse. Jos laitat suuhun saamista laivaväelle maalle päästyä, niin pääset parran ajosta tällä kerralla, sanoi Neptunus. Varatoin minä olen kaikille juomia laittamaan, arveli Elias. Noh ei sitte muu auta kuin käydä käsiin, sanoi Neptunus, ja kohta otti apulainen muitten miesten kanssa Eliaksen kiini, pisti sutinsa terva-pyttyyn ja alkoi pyhkiä hänen kasvojaan noen kanssa sekoitetulla pikiöljyllä ja tervalla. 
Sitte otti Neptunus pitkän puusapelinsa ja alkoi pyhkiä Eliaksen kasvoja ja leukaa. Tätä tekoa tehtiin kappale aikaa siksi kun parran ajosta sanottiin tulleen hyvän. Mutta nyt toivat toiset vielä puhdistusvettä ja nakkasivat ämpäreistä sitä Eliaksen päälle, joka siitä kokonaan kastui, ja nyt vasta pääsi hän irti tästä pesusta. (Oulun Wiikko-Sanomia 29.9.1855) 
Lauri Kososen AMK-työssä Linjakasteen perinteet suomalaisilla kauppalaivoilla on maintoja symbolisesta parranajosta 1900-luvullakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti