Simbergin tutusta teoksesta on yllä Kaarlo Karin piirros, joka Tuulispään kannessa 20.5.1904 varustettiin saatteella "Simbergin sairas nainen, joka sai tuhannen kahdensadan markan palkinnon päästäkseen parantumaan. Kaikesta päättäen on tekijäkin niitä, jotka parannusta tarvitsevat." Onkohan oikeaa taidetta koskaan palkittu oikeaan aikaan?
Kuukautta myöhemmin Tuulispään kannessa 7.10.1904 oli Kaarlo Karin "Jäljennös Rissasen seinämaalauksesta kansanlukusalin seinästä".
Seuraavalla sivulla todetaan, että
Rissanen on anonut valtuustolta vielä kerran 750 Smk voidakseen jatkaa harjoituksiaan seinämaalauksen alalla lukusalin seiniin. Yhdymme hra R:n anomukseen sillä ehdolla, että hän vastaiseksi käyttää harjoituskenttänään semmoisia kivimuurin seiniä, jotka aniharvoin tulevat muiden kuin palosotamiesten nähtäväksi. Tämmöinen toimenpide on tosin omituinen, mutta terveellinen hänelle itselleen sekä yleisölle.
Tuulispään numerossa 11.11.1904 reposteltiin vielä Taitelijain syysnäyttely Ateneumissa. Simbergin "Malli lepää" on saanut kuittauksen "Minä antaisin tuon näköisen mallin levätä ijankaikkisesta ijankaikkiseen."
"Wallgren Parisista, näyttää meille miten sielläpäin eletään. Sielläpäin on kehitytty jo niin pitkälle, että kaikki naikkoset ovat käärmeihmisiä, noin pintapuolisestikin, eikä ainoastaan sydämessän. Muuten en ainakaan minä voi käsittää, kuinka "Elämän iloa" voi olla tuomoisessa asennossa, kun tällä naikkosella on tässä — mutta, niinkuin näette, tyttö hymyilee vaan."
Tuttava huomautti, että Rikhardinkadun kirjaston lehtisali, johon Rissanen maalasi freskot, on nykyisin lastenosasto. Olen sinnekin kyllä joskus pääni pistänyt, mutta en ole maalauksiin kiinnittänyt huomiota.
VastaaPoista