DSH - sunnuntai

Varsinaiset historiapäivät päättyivät lauantain illalliselle, mutta sunnuntaina oli tarjolla joitakin retkiä, joista valitsin kohteeksi vironruotsalaisten alueen. Kaunis syyspäivä, joten ei haitannut vaikka osa paikoista tuttuja ja osa vähemmän merkittäviä.

Vähemmän merkittäviin kuului Sakun kartano, jota kävimme ihmettelemässä kun alkuperäiseen ohjelmaan kuulunut Stenbockien Riisipere ei ollut enää sopinutkaan aikatauluun. (Kyllä, se Saku. Panimo näkyi kartanolle.)

Komeita olivat kyllä pylväät. Baltiansaksalaisten kartanonherrojen toimintaa vironruotsalaiset kävivät valittamassa Ruotsin kuninkaalle vielä 1800-luvullakin. Heillä kun oli lainsuoja, toisin kuin maaorjiksi joutuneilla virolaisilla. Tämän vuoksi heidän identiteettinsä ja ryhmänsä säilyi vuosisatojen läpi.

Vironruotsalaisia on II maailmansodan paon ja myöhempien kyyditysten jälkeen enää 500. Mutta heillä on oma vuonna 1992 perustettu museo, jonka työntekijän ruotsia oli ilo kuunnella. Itse museossa viehätyin eniten 2000-luvun alussa kirjottuun seinävaatteeseen, jonka aikajanan hahmot ovat naiivin ja koomisen rajan oikealla puolella.

Haapsalussa katsastimme linnaa menemättä sisälle tai oppimatta mitään minulle uutta. Edellisenä päivänä näkemäni Magnus de la Gardien uudistussuunnitelma aiheutti nyt paikan päällä vielä jälkiväristyksiä.

Lounas Kuursalissa ja sitten Padisten luostariin, joka oli itselleni päivän pääkohde. Valitettavasti siellä ei ollut yhtä selkeää kyltitystä kuin Piritan luostarissa ja oppaillemme tuntui olla olennaisinta kiivetä torniin. Ehkä siellä olisi selvinnyt jotain, mutta en ollut kuulolla, joten kokonaisuus jäi vähän hämäräksi. Mutta täältä käsin oli siis omistettu Uudenmaan rannikon tiloja 1300-luvulla.