Pumpernikkelistä murunen

Vasta kuunnellessani Slaten podcastia minulle selvisi, että Suomen ulkopuolella 'pumpernickel' on saksalaisperäistä täysjyväruisleipää eikä sokerikuorrutteinen piparkakku. Saksankielisessä Wikipediassa on hyvin lyhyesti makea variantti, mutta sen historiasta tai levinnäisyydestä ei löydy tietoa.

Lastenlehdessä Pääskynen 2/1876 on varhaisin löytämäni suomenkielinen pumpernikkeli, joka on satunäytelmässä lapsen kädessä omenan kumppanina. Tilhi : kuvallinen sanomalehti lapsille ja nuorisolle no 8/1884 luettelee herkkuja: "Landrini- ja Montpensier- ja chokolaadi-konvehtia Parisista, kaikenmoisia karamellia, onttosisuksia sokerisydämmiä, knekkoja, piparikakkuja ja pumpernikkelejä". Kummassakaan ei taida olla kyse ruisleivästä.

Alkukeväästä 1892 Karl Fazerin konditoria mainostaa Uudessa Suomettaressa "englantilaisia pumpernikkeleitä" jotka ovat varmasti makeaa tyyppiä. Parissa sanomalehdessä julkaistiin vuonna 1906 jatkokertomusta, jossa marssittiin "pieneen tehtaan puotiin, missä sai simaa, limonaadia ja pumpernikkeliä". Hämettäressä 26.5.1910 raportoitiin kansakoulun päättäjäisistä, joihin eläinsuojeluseura oli lähettänyt oppilaille jaettavaksi "pumpernikkelileivoksia".

Ruotsinkielisellä puolella Helsingfors Dagbladet julkaisi 30.4.1864 osan todellisuutta jotenkin kuvaavasta jatkokertomuksesta En landtmans upptäcktsresor i Helsingfors. Siinä ollaan Forsströmin konditoriassa ja kahvin kanssa nautitaan pumpernickel ja toinen, joiden vikana on etteivät olleet "tillräckligt stadiga och starka". Kyse ei liene ruisleivästä. Kuin ei myöskään maininnassa joulunvieton yhteydessä Helsingfors Tidningarissa 19.12.1864.

Saksalaisten kasvissyöjien kokousuutisessa (Wiborgs Tidning 22.7.1879) sana pumpernickel on selitetty suluissa "groft bröd af oskrädt rågmjöl", mikä viittaa siihen, että tämä ei ollut Viipurissa ensisijaisena tunnettu merkitys. Ja kun (Åbo Underrättelser 23.12.1883) ahvenanmaalaisen koulun joulukuusessa roikkui pumpernickel, kyse tuskin oli ruisleivästä? Junamatka (Tammerfors Aftonblad 4.12.1885), jonka varrella ostettiin aamukahvi Toijalassa, aamiainen Riihimäellä ja pumpernickel Hyvinkäällä, jättää hieman tulkinnan varaa, mutta piparkakku tuntuu todennäköisemmältä vaihtoehdolta.

Tammerfors Aftonblad 12.10.1886 kertoi ulkomaiden elävien kasvissyönnistä ja tekstissä on rinnakkain graham-leipä ja pumpernikkeli. Lienee käännetty suoraan vieraskielisestä tekstistä huolehtimatta kohdeyleisön ymmärryksestä.

Folkwännen raportoi 7.12.1886 pumpernikkelistä löytyneestä porsliininpalasesta. Tuotevirheestä johtuen sanan bakelse (leivonnainen) on lainausmerkeissä, mutta tuskin kyse on ruisleivästä. Kuin ei myöskään lasten lahjapussien pumpernikkeleissä, joiden seurana oli karamellejä, pullaa, omenoita ja pähkinöitä (Hufvudstadsbladet 14.01.1898).

Eli viimeistään 1800-luvun puolivälistä alkaen Suomessa sekä ruotsinkiliset että suomenkieliset ovat mieltäneet pumpernikkein leivonnaiseksi eikä leiväksi. Samaa ilmiötä ei ole Ruotsissa, joten hypoteesini on, että leivonnaisen ja sanan on tuonut Suomeen joku saksalainen kondiittori/leipuri Suomen sodan jälkeen.