sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Voltairen tiedot suomalaisista

Siperian sotavankeja työstäessäni olen lukenut paljon aikalaiskirjallisuutta. Enisiajaisesti sellaista, jonka kirjoittajat itse olivat ainakin jonkin aikaa paikan päällä Venäjällä ja niinpä käyttämättä jäi Voltairen opus Histoire de Charles XII, roi de Suède, divisée en huit livres, avec l'Histoire de l'empire de Russie sous Pierre-le-Grand, en deux parties divisées par chapitres. Enkä olisi ranskasta suurempaa tolkkua saanutkaan. (Voltairen kuva Wikimediasta)

Vuosia sitten verkkohakuni osui kirjan englanninkieliseen (osa?)käännökseen The History of Peter the Great, Emperor of Russia, jonka epätarkkuudet suomalaisista ja saamelaisista osoittavat, ettei kirjasta ole asiatietojen lähteeksi:
Those who inhabit the frontiers of Finland, have adopted some of the expressions of their neighbours, as happens to every people: but when two nations give to things of common use, to objects which are continually before their eyes, names absolutely different, it affords a strong presumption, that one of them is not a colony from the other. The Finlanders call a bear Karu, the Laplanders Muriet: the sun in the Finnish language is called Auringa, in the Lapland tongue Beve. Here is not the least analogy. The inhabitants of Finland, and Swedish Lapland, formerly worshipped an idol whom they called Iumalac, and since the reign of Gustavus Adolphus, to whom they are indebted for the appellation of Lutherans, they call Jesus Christ the son of Iumalac. The Muscovite or Russian Laplanders, are at present thought to be of the Greek church; but those who wander about the mountains of the North Cape, are satisfied with adoring one God under certain rude forms, as has been the ancient custom of all the nations called Nomades, or wandering nations.
Alkukielellä Gallican digitoinneista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti