tiistai 21. huhtikuuta 2015

Talvisodan henki sarjakuvassa

Suomen historiaa käsittelevien sarjakuvien läpikäynti olikin kesken. Tutustuin vasta tänä keväänä Heikki Paakasen tuotantoon, josta en paljoa ymmärtänyt ja vielä vähemmän osasin arvostaa. Mutta strippialbuminsa Suomi sodassa 1939-1945 (1991) kuuluu kiistattomasti projektini piiriin.


Annoin itseni ymmärtää, että strippejä oli julkaistu jossain lehdissäkin. Albumissa ne olivat saaneet lisukkeekseen Lauri Haatajan sotahistorialliset kommentit, jotka tuntuivat kulkevan melko irrallisena sarjakuvien alla. Niiden päähenkilönä on Mannerheim, joka ei selviä kohtelusta kohluitta. Välitetty historiankuva ei siis ainakaan ole siloiteltu.


Albumista Sissi ja siivipalvelushenkilö (1998) alkaa siviilipalvelusmiehen ja tämän sotamuseon vintiltä löytäneen talvisodan hengen seikkailut. Menneisyyden ja nykyajan kohtaamisesta olisi voinut kuvitella tulevan jotain, mutta minä en saanut siitä irti mitään myöskään albumeissa Pariisiin! ei kai taas... (2000), Tukholma-syndrooma (2002) ja Marssiopas Venäjälle (2004).


Ei, täytyy korjata lausuntoani. Viimeksi mainitussa käsiteltiin ex-pioneerinuoren ja talvisodan veteraanin erilaisia näkökulmia Venäjään ja sen 1900-luvun historiaan. Timo Ronkaisen mukaan "Sotahistorian tuntijana Paakkanen liittää tarinansa täyteen heittoja ja viittauksia jotka riemastuttavat aihetta tuntevia." Ehkäpä riemastustani vähensi tietämättömyyteni.

Eniten historiaa on parivaljakon viimeisimmässä albumissa Saksa - Suomi im Bunde (2014). Mielikuvituksellisessa tarinassa oli taustana kipeät totuudet. Jälleen rinnalla kulkenut sotahistoriallinen kommentointi tuntui irralliselta. Reijo Vallan analyysin mukaan
Jokisipilän kommentit toimivat albumissa kahdella tavalla. Toisaalta ne tuovat mieleen lastenkirjat, joissa kuvan ja kirjoitetun ristiriidalla pyritään huumorin luomiseen. Toisaalta kommentit vahvistavat sitä, että todellisuus on usein tarua ihmeellisempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti