Historian huumorintajuttomuudesta ja nimettömästä kirjasta

Siperian sotavankeuden työstö on edennyt tässä kuussa niin, että alan olla lähellä loppua. Mikä aiempien kokemusten perusteella tarkoittaa, että vielä on tekemättä enemmän kuin arvaankaan.

Mutta olen nyt saanut siivottua "käsittelemättömistä" materiaaleista runokokoelman Sånger af en svensk fånge i Simbirsk. En lopultakaan lukenut siitä kuin ensimmäisen runon, mutta se kyllä kannattikin lukea. Runoilija (ilmeisesti Georg Henrik von Borneman) selittää olettaneensa sodan vievän hänet Saksaan ja Ranskanmaalle:

Till Tyskland hade väl vår förta resa gått,
Hvar wij mångt ärligt glas af bruna öhlet fått.

Seen hade wij besedt Franckrijkes stålta städer,
Sant hufwudsta'en Paris; hwarsom man uti kläder

Hwar månad skifftar om; thet ena modet haar
Knapt början fått, förr än thet åter ända taar

Venäjällä sotavankina ja miettii Pariisin muuttuvaa muotia. Tyyli ei ole minusta erityisen valittava, joten tulkitsin säkeet huumorintajun osoitukseksi. Mistä tuli mieleen se, kuinka usein menneisyyden ihmiset tulee nähtyä lainkuuliaisuuden ja uskonnollisuuden lisäksi vakavina ja huumorintajuttomina.

Käsikirjoitukseni vakavin (toistaiseksi huomattu) puute on otsikko. Kirjan lähtökohtana on kuvata esi-isäni Gabriel Sareenin sotavankikokemusta. Osittain se on samaa kuin muilla Viipurissa 1710 vangituilla ja loppujen lopuksi työstin siellä vangituista upseereista ja virkamiehistä kirjaan liiteluettelonkin. Kirjan nimessä olisi siis hyvä olla mainittuna Viipuri, sotavankeus, joku vuosiluku ja ehkäpä myös Siperia.

Viipurista 1710 sotavankeuteen Siperiaan
Sotavankina Viipurista Siperiaan ja takaisin 1710-1722
Viipurista Siperiaan ja takaisin 1710-1722
???

Kommentteja ja hyviä ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.