torstai 26. maaliskuuta 2015

Ulkomailta kuunneltua

Menneen talven Släktband-sarjan jaksot kuuntelin läpi. Teemana oli ulkopuolisuus enkä saanut mistään jaksosta erityisempää irti. Vihoviimeisen lopussa puhuttiin kiinnostavasta tutkimuksesta, jossa oli perukirjoista etsitty tietoa paikallisista rahanlainauskuvioista. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä moista Suomen maaseudultakin, vaikka vaatisi todennäköisesti ison alueen käsittelyn, sillä lainat eivät pysähtyneet pitäjän rajoille.

Ruotsalainen Vetenskapsradion historia selosti koko syksyn (tai ainakin siltä tuntui) ensimmäistä maailmansotaa, jossa ruotsalaisilla ei ollut mitään tekemistä. Odotin mainittaisiinko heikäläisiä vapaaehtoisina, mutta muistaakseni ei. Tuoreimmissa jaksoissa on sentään ollut kuuntelemista.

Så ska arkeologerna rädda EU käsitteli historian käyttämistä poliittisiin tarkoituksiin tavalla, jota en ole Suomen mediassa vielä nähnyt. Rummen där historien skapades esitteli Tukholman valtiopäivien käyttämiä tiloja. Talonpoikien kokoontumispaikka Gillestuget jäi epäselvimmäksi. Aihe oli ajankohtainen artikkelikokoelman johdosta. Sen nimi ei selvinnyt, mutta mukana on Miia Kuhan artikkeli.
 Sisarohjelmassa Vetenskapsradion Forum oli jakso Ett hundliv i förändring, sillä Ruotsissa on ilmestynyt kirja Från renhållningshjon till modeaccessoar, 10 000 år av relationer människa-hund i Sverige. Ja Suomessa ilmestynyt oma koirahistoriansa, johon palaan aikanaan.

BBC:n Food Programme käsitteli helmikuisessa jaksossaan viljojen aikaisempia muotoja ja palasi muistiin, että entisajan leivän tavoittamiseksi ei riitä pelkästään vanhanaikainen jauhatus.

Amerikkalainen Engines of Ingenuity mietti jaksossa 2567 tekstiilien varhaishistorian varhaistumista ja värikkyyttä. Jaksossa 2986 puhuttiin kymmenjakoiseen valuuttaan siirtymisen ajoituksesta ja vaikuttajista. Vanhoja rahasysteemejä ihmetellessä nykyiseen siirtyminen on ollut niin luonnollinen ajatus, etten ole ajatellut miten muutos saatiin aikaan.

Jaksossa 2577 esiteltiin Frankfurter Küche eli Saksassa 1920-luvulla suunniteltu moderni keittiö. Olen siitä aiemminkin kuullut ja ihmetellyt sen suhdetta Maiju Gebhardin Työtehoseurassa 1940-luvulla tekemään kehitystyöhön ja "astiankuivauskaapin keksimiseen". Lyhyessä podcastissa sanotaan selvästi, että Frankfurter Küchessa "Products such as the dish drainer and cutting board fit right over the sink. " Jos tiskien kuivatusteline on altaan yläpuolella, mikä on olennainen ero astiankuivauskaappiin? Jonka Wikipedia-sivulla kerrotaan, että
Yhdysvalloissa Louise R. Krause sai patentin (US 1860617) keksimälleen pesualtaan yläpuolelle sijoitetulle ovilla varustetulle astiankuivauskaapille (dish drying cabinet) toukokuussa 1932. Samoin yhdysvaltalainen Angiolina Scheuermann sai patentin (US 1733907) vastaavanlaiselle hieman pienemmälle kaapille (Drainer and Depository for Dishes) jo edellisen vuosikymmenen lopulla lokakuussa 1929. Kaapissa lautaset oli tuettu rautalangasta taivutetulla pidikkeillä, hyvin paljon suomalaisen astiakaapin tapaan. Heitä aiemmin heinäkuussa 1895 skotlantilainen Robina Wood oli saanut Yhdysvalloissa patentin (US 542912) astiankuivaustelineelle (dish drainer), jolle hänellä oli patentti (GB189410066 Improvements in and relating to the Drying of Dishes and the Like) myös Isossa-Britanniassa vuodelta 1894.
Ryhdistäydyin Wikipedia-päivittäjänä ja lisäsin tuohon Frankfurter Küchen. Tuleeko näkyviin ja pysyykö, jää nähtäväksi.

Kuvat
'Humour, Wit, & Satire of the Seventeenth Century, collected and illustrated by J. Ashton. L.P' British Library, Flickr Commons
[The Ingoldsby Legends ... Second edition. [First series. With illustrations by George Cruikshank and John Leech.]] British Library, Flickr Commons

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti