Tieteiden yössä sattumien keskellä

Varsinaisesta Tieteiden yöstä torstaina valitsin Kansallisarkiston luennot. Meni nappiin ainakin siltä osin, että sai istua koko ajan ja oli runsaasti happea.

Session avasi Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuorteva, joka sanoi (sattumalta?) pari mielenkiintoista pointtia digitoidusta aineistosta. Ensinnäkin hän hehkutti latausten määrää. Kannattaako? Niin kauan kuin useimmissa Arkistolaitoksen aineistoissa ei ole hakemistoja, yhden hyödyllisen sivun esiinsaanti saattaa vaatia sadankin sivun läpikäynnin.

Toiseksi kehui sotapäiväkirjojen digitoinnin tulleen valmiiksi talvi- ja jatkosodan osalta. Näin minäkin luulin jo iät ja ajat sitten, mutta jatkuvasti niitä on näkynyt uusien digitointien listoilla. Tätä kirjoittaessani viimeisimmissä on päiväys 7.1.2015 - vihoviimeiset?

Ensimmäisenä puhujana Kaisa Häkkinen kertoi varhaisimmista suomenkielisistä asiakirjoista. Ensimmäiset lauseet ovat muuten löytyneet 1400-luvun puolivälin saksalaisesta matkakertomuksesta. Mitäpä matkakertomuksista ei löytyisi.

Georg Haggrén selosti aluksi keskiajan historian ja arkeologian perusteet, jotka tuntuivat vielä syksyn kurssin jäljiltä tutuilta. Sitten hän kertoi Espoon Suomenojalla vuonna 2006 tehdystä pelastuskaivauksesta, jossa paljastui kylätontin vierestä keskiaikainen hautausmaa. (Milloin pääsen arkeologiselle retkelle, jossa seisotaan Bauhausin parkkipaikalla?) Kaivajat eivät etukäteen osanneet sitä odottaa, mutta myöhemmin huomasivat 1600-luvun kartassa erikoisen tyhjän alueen samalla paikalla. Vastaavat merkinnät ovat löytäneet selityksensä kalmistoista myös Luistarissa ja Oulussa.

Mikko Karjalaisen Sattumat talvi- ja jatkosodassa paljastivat, että urakehitys tai sotamenestys ei ole pelkästä osaamisesta kiinni. Ei kai kenellekään yllätys?

Anna Kortelainen hehkutti arkistoja. Hän "haluaa nähdä vaivaa, lähteä arkistoon", tehdä irrationaalisia löytöjä marginaaleista ja kääntöpuolista. Onnenkantamoisia "ei voi edellyttää eikä ansaita", mutta tekemällä työtä niille luo mahdollisuuksia. Jos on arkistossa tutustunut Viipurin vaivaistalon piirrustuksiin, voi rakennuksen tunnistaa seuratessaan söpöä koiraa.

Teema toistui Markku Kuisman esityksessä Suomen taloudellinen kehitys - suunniteltua vai sattumaa? Hän totesi Suomen menestyksen avaimena olleen kansainvälisen kehityksen, johon Suomen luontaiset resurssit sopivat. Mutta muistutti, ettei menestystä olisi tullut uuninpangolla maaten.